RikkiMikko's MusicBlog - RikkiMikon Musiikkiblogi

Muutamia vinkkejä musiikin harrastajille

2011-10-25T19:14:00.000+03:00

iPod, iPhone ja iPad

Muutamia vinkkejä musiikin harrastajille:
Ohjelmistosuunnittelijat ovat suorastaan hellineet musiikin harrastajia ja mikseipä myös ammattilaisia luomalla uudenlaista ajattelua tukevia musiikkisovelluksia.

* App Store:
Sieltä ostetaan kaikki sovellukset.

Plussaa:
- Sovellukset toimivat yleensä virheettömästi, ja niitä päivitetään ilmaiseksi säännöllisesti, sikäli kuin jotain uutta ilmaantuu. Sovellusten määrä on tällä hetkellä yli 500 000, kenelläkään muulla valmistajalla ei ole vastaavaa määrää. (Nokian Ovi-palvelussa niitä on Nokian oman ilmoituksen mukaan "riittävästi", tammikuussa 2011 noin 30 000 kpl).
- Sovellusten kirjo on erittäin monipuolinen.
- Sovellukset on hinnoiteltu maltillisesti.

Miinusta:
- Et voi käyttää muiden valmistajien sovelluksia, ellei Apple ole niitä hyväksynyt. (Microsoftilla ja Nokia Windowsilla tulee olemaan samanlainen linja hyväksynnän suhteen).
      - Maksat jokaisen sovelluksen oston yhteydessä provisiota Applelle. Provisio on tietäääkseni noin 30%.

Sitten itse sovelluksiin! Värilliset otsikot ovat linkkejä asianomaisille sivustoille, joille kannatta poiketa tarkempaa selostusta lukemaan.

* Muistio
Voit kirjoittaa muistioon omia tekstejäsi tai kopioida niitä esimerkiksi internet- sivuilta. Sen jälkeen tekstin voi lähettää sähköpostina kenelle tahansa parilla sormen painalluksella. Omassa laitteessa olevat sähköpostiosoitteet laite löytää helposti muutaman hakukirjaimen perusteella, jonka jälkeen yksi kosketus nimen kohdalla valitsee vastaanottajan, toisin sanoen sinun ei tarvitse kirjoittaa koko nimeä, jos se esiintyy osoitekirjassasi.

Tärkeä sovellusiPhoneen:
- Tom Tom navigaattori
- Älykkäät hakutoiminnot, mm Google, suosikit, haku läheltä, haku jostain kaupungista.
Keikkapaikka löytyy taatusti helpoimman reitin mukaisesti.
- OPTIMISED FOR iPAD: Make the most of your iPad, with a full-screen display that shows you driving view and Advanced Lane Guidance images at the same time. Purchase connected services in-App or easily transfer your existing subscriptions (cellular connection required). When you want to go bigger, move your TomTom App to iPad.

Muusikolle tärkeät sovellukset sekä iPodiin, iPhoneen että iPadiin:
* Viritysmittari, Hinta $3.99, Euromääräinen hinta noin 3,00 €
* Metronomi, Hinta: Ilmainen!
* Perform Pro, Hinta noin 3,00 €
    - Nuotinlukuohjelma, joka lukee PDF- muotoon tallennettuja asiakirjoja, siis myös nuotteja, jotka voit ladata ilmaiseksi osoitteesta http://imslp.org/wiki/Etusivu (suomenkielinen), tai vaihtoehtoisesti skannaamalla omia paperinuotteja PDF-formaattiin ja siirtämällä ne ohjelmaan.
    - Ohjelma sisältää metronomin, kameran ja videointitoiminnon, jonka avulla voi tallentaa oman esityksensä ja lähettää sen katsottavaksi vaikka YouTubeen tai ystävän/opettajan sähköpostiin.
      - Sivunkääntötoiminto sormella hipaisemalla tai käyttäen erikseen hankittavaa kaksitoimista pedaalia, AirTurn(katso video!).
      - Käytettävissä myös ohjelman sisään rakennettu "scrolling-toiminto", jolloin ohjelma vierittää viivastoa ennalta säädettävällä nopeudella, jolloin sivua ei tarvitse kääntää ollenkaan.
* Bach ja Chopin (Voit seurata teosten kulkua viivastolla).
- Viulusonaatit Yehudi Menuhinin esittäminä.
- Chopinin valssit Arthur Rubinstein.
- J.S. Bachin soolosellosarjat, esittäjänä Pablo Casals
* iReal b, Hinta noin 6,00 €. Jazzmuusikon paras ystävä ja treenikumppani.
      - Olen koonnut omaan iReal b -sovellukseeni yli 1400:n jazz-standardin sointutaustat, joita voin kuunnella (yhtye, jossa on piano, basso ja rummut) ja samalla jammata mukana sointumerkkejä seuraamalla. Tempoa ja genreä (Ballad, Jazz, Blues, Latin, Bossa, Gipsy, Rock) muuttamalla harjoitteluun saa tarvittavia lisäelementtejä tilanteen mukaan. Uusia esityskappaleita on helppo lisätä, jos sointumerkit on merkitty nuottiin.
Keikalla laite toimii hyvänä apuna silloin, kun tarvitsen tuekseni pelkät sointumerkit selkeästi luettavassa muodossa.

* Bachtrack konserttiohjelmiston hakukone (konsertit, baletit, oopperat jne kaikkialta maailmasta).

* Myös jotain hupiakin voi löytää sovellusten joukosta:
- http://www.youtube.com/watch?v=U8wjFmLQJT4

- http://www.youtube.com/watch?v=Mk4bmK-acEM&NR=1&feature=fvwp
- http://itunes.apple.com/us/app/madpad-hd-remix-your-life/id460309682?mt=8
Katso video: http://www.youtube.com/watch?v=LADgRaq3g8I

* BooxTV.
- Kotimainen sovellus, jonka kautta voi katsella ilmaiseksi viittä kotimaan televisiokanavaa ja pientä kuukausimaksua vastaan voi katsella alle kaksi viikkoa sitten esitettyjä TV-ohjelmia. Siis eräänlainen tallentava digiboxi. Ohjelmia voi myös tallentaa laitteelle ja katsoa silloinkin, kun internetyhteys ei ole käytettävissä.

Terveisin RikkiMikko.

Uusia välineitä harjoittelun tueksi

2011-09-06T19:46:00.000+03:00

Uusia välineitä
RikkiMikko on ollut poissa pitkään tältä foorumilta, mutta nyt olisi taas tarkoitus aloittaa säännöllinen kirjoittelu, myös musiikista.

Viime talvena hankittu iPhone sai keväällä seurakseen iPadin, muusikon parhaan ystävän, genrestä riippumatta! Kun jatkeeksi vielä tuli iKlip -teline ja iRig -sovitin, puuttuu enää ainoastaan iRig MIDI.

Hieno äänitysstudio on siis käytettävissä. Kun voin käydä noutamassa harjoitteluani varten myös nuotteja valtavista kokoelmista netin kautta, ei enäää mikään muu kuin oma viitseliäisyys voi estää tehokasta harjoittelua. imslp.org on muusikon toiseksi paras ystävä toimittaessaan kuuntelua ja harjoittelua varten mahtavan valikoiman klassisen musiikin käyttömateriaalia. Käy vilkaisemassa! http://www.ikmultimedia.com/teaser_20110721_rirgmidi.php

Lisätietoa IK Multimedian tuottamista laitteista ja sovelluksista:

Nuottien lukemista varten on hyvä hankkia Perform Pro- niminen ohjelmasovellus, jonka avulla nuotti on helppo avata iPadissä. Kun nuotti (PDF -formaatti) on ladattu jostain tuotantolähteestä iPadin muistiin, pieni hipaisu näytölle tuo esiin painikkeen, jossa on teksti "Avaa Perform". Sen jälkeen tämä nuotti avautuu lukuohjelmassa, jossa voi valita erilaisia toimintoja: nuotin vieritys, lehden kääntö, vilkkuva tai naksuttava metronomi, nauhoitus, videointi jne.

Tulevaa joulunalusohjelmistoa:

2010-11-24T22:51:00.005+02:00

Tervetuloa adventtivesperiin:

Tulevana sunnuntaina 28.11. 2010 on Juväskylän kaupunginkirkossa pyhättömme 130-vuotisjuhlallisuuksiin liittyvä adventtivesper klo 18:00, jossa iltahartaudessa voit kuulla Pekka Kostiaisen uunituoreen sävellyksen Magnificat kantaesityksen (kesto n.20min).

Neitsyt Marian ylistysvirsi (myös Marian kiitosvirsi, lat. Magnificat) on nimitys Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa (jakeet 46–55) olevalle runoelmalle, jonka Maria lausuu Elisabetille.

Pekka Kostiaisen sävellys on tilattu tähän tilaisuuteen ja se esitetään kokoonpanolla lauluyhtye ja solisti sekä soitinkokoonpano.

Lauluyhtye Hyvät Jyvät, joht. Risto Valtasaari
Hannele Valtasaari, mezzosopraano
Sirpa Berg, oboe
Heta Forstén, Pirkko Korhonen, viulu
Kalle Kangas, sello
Jukka Hassinen, urut

Tervetuloa kuuntelemaan (ja laulamaan Hoosiannaa...)

Lauluyhtye Hyvät Jyvät
Yhtye laulaa uutta jumalanpalvelusmusiikkia (ei kuitenkaan gospelia) sekä 1500-1700-lukujen klassista kirkkomusiikkia. Yhtye esiintyy oman seurakunnan jumalanpalveluksissa noin kerran kuukaudessa. Varsinaisia ikärajoja ei ole, mutta jonkinlainen nuotinlukutaito ja hyvä sävelkorva ovat tarpeen. Erityisesti miehiä - sekä tenoriin että bassoon - kaivataan.
Harjoitukset tiistaisin klo 19-20.30 Pappilan rippikoulusalissa, Vapaudenkatu 26.
Yhtyettä johtaa kanttori Risto Valtasaari.

Joulukonsertti Keltinmäen kirkossa

2010-11-24T21:29:00.004+02:00

Harjun Laulun ja Jyväskylän Salonkiorkesterin Joulukonsertti

Keltinmäen kirkossa

tiistaina 21.12. 2010 klo 19.00

Johtaa: Rita Varonen ja Risto Sojakka

sekä Ilpo Vuorenoja

Tervetuloa kaikki joululaulujen ystävät perinteiseen (jo neljästoista kerta) joululaulukonserttiin kauniiseen ja akustiikaltaan tyylikkääseen Keltinmäen kirkkoon kuuntelemaan ja osallistumaan!

Yhteislaulun sanat:

Joululaulu (Arkihuolesi kaikki heitä)

sävel Leevi Madetoja, sanat Alpo Noponen

Arkihuolesi kaikki heitä,

mieles nuorena nousta suo!

Armas joulu jo kutsuu meitä

taasen muistojen suurten luo.

Kylmä voisko nyt olla kellä,

talven säästä kun tuoksahtaa

lämmin leuto ja henkäys hellä,

rinnan jäitä mi liuottaa?

Syttyi siunattu joulutähti

Yöhön maailman raskaaseen,

hohde määrätön siitä lähti,

viel on auvona ihmisten;

kun se loistavi lasten teille,

päilyy järvet ja kukkii haat,

kuusen kirkkahan luona heille

siintää onnelan kaukomaat.

W.A.Mozart: Requiem

2010-10-23T23:51:00.000+03:00

Pyhäinmiesten päivän viikonloppuna Sinfis Jyväskylän Yliopiston Sinfoniaorkesteri yhdistää jälleen voimansa helsinkiläiskuorojen, Pohjalaisten Osakuntien Laulajien sekä Savolaisen Osakunnan Laulajien, kanssa pyhäinpäivän konsertissa, jossa kuullaan kuoroteosten klassikko, W. A. Mozartin Requiem kapellimestari Satu Simolan johtamana. Satapäisen suurkuoron ja orkesterin lisäksi lavalle nousevat solistit sopraano Ilona Jokinen, altto Jeni Packalén, tenori Ville Salonen ja basso Jari Saarman. Konsertti toteutetaan yhteistyössä Jyväskylän seurakunnan kanssa..

Operettirintamalla tapahtuu

2010-10-23T13:30:00.002+03:00

Operettiteatteri Bravo! on kunnostautunut erittäin merkittävällä tavalla ottaessaan ohjelmistoonsa Emmerich Kálmánin/operetin Mustalaisruhtinatar. Teosta on nyt nähty Bravon esittämänä kesän Jyväskylän Paviljongin kahdeksan esityksen jälkeen täysille katsomoille yhden kerran Kuopion Musiikkikeskuksessa, samoin Lahden Sibeliustalossa. Suosio on siis ollut erittäin merkittävä näin keskisuomalaisittain arvioituna. Meillähän täällä Jyväskylässä ei sellaista akustista tilaa ole olemassakaan, jossa voisi tällaisia teoksia esittää siten kuin niiden arvolle on sopivaa.

Produktion esittäjäkaarti koostuu huippusolisteista ja ohjaajaksi on saatu Suomen Kansallisopperasta Jussi Tapola.

Ohjaus: Jussi Tapola (Suomen Kansallisooppera)
Sylva Varescu: Johanna Rusanen-Kartano
Edwin Lippert-Weylersheim: Jyrki Anttila
Kreivi Boni Kancsianu: Ville Salonen
Kreivitär Stasi: Eeva Kähärä
Feri Von Kerekes: Aki Alamikkotervo
Eugen Von Rohnsdorff: Ismo Kotro
Konsuli MacGrave: Erkki Fredrikson
Anhilte, ruhtinatar: Maritta "Ruttu" Viitamäki
Leopold Maria, ruhtinas: Olavi Kotro

Risto Sojakan luotsaaman orkesterin kokoonpano on seuraava:

1. Viulu
Adela Martalogu (konserttimestari)
Tuulia Pulkkinen
Veera Hölsö
Virpi Vuorenmaa
2. Viulu
Isabella Leino
Katja Kurttio
Marianne Mieskolainen
Reetta Pitkä

Alttoviulu
Johanna Paananen
Juulia Kyllönen
Sello
Sauli Pulkkinen
Jari Parkkinen

Kontrabasso
Mikko Oinonen
Huilu
Lotta Karppi
Oboe
Annika Venäläinen
Trumpetti
Mari PakarinenLyömäsoittimet
Jaani Sampio

Seuraavia esityksiä odottelemme mielenkiinnolla, koska edessä on taas uudet haasteet sen suhteen, millainen lava-asettelu ja akustiikka meillä on käytettävissä. Kuopiossa saimme soittaa montussa, kun Lahden hienoa akustiikkaa harjoitustilanteessa häiritsi se, että soittajisto oli orkesterimontun puuttuessa sijoitettava esiintymislavan reunaan. Solisteja oli aluksi aivan mahdoton kuulla, mutta kun avuksi tulivat sitten äänimiehet harjoitusten lomassa, niin solistien ja orkesterin mikityksen sekä monitorien avulla molemminpuolinen kontakti syntyi. Tilanne oli jälleen hallinnassa.

Hämeenlinnan Verkatehdas ja Turun Konserttitalo siis tulevat tutuiksi vielä tämän lokakuun loppuun mennessä myös Operettiteatteri Bravon esittäjäkaartille. Toivottavasti nämä vierailut antavat lisäpotkua hyvin alkaneelle operettibuumille Suomessa.

Käy lukemassa myös RikkiMikon terveysblogia

Uutta AccuRadiossa

2010-10-02T14:37:00.000+03:00

Only Classical: http://accuradio.com/ravinia/

Esiintyjälista osoitteessa: http://player.accuradio.com/player/slipstream/raviniaradio/994/

Mediasoitin: Klikkaa tätä

	Academy of St. Martin in the Fields
	Barbara Bonney
	Baroque Band
	Budapest Symphony Orchestra
	Byron Janis
	Chicago Symphony Orchestra
	Claudio Arrau
	Cleveland Orchestra
	Emerson String Quartet
	Han-Na Chang
	Hilary Hahn
	Isaac Stern
	Janine Jansen
	Jascha Heifitz
	Jean-Yves Thibaudet
	Joshua Bell
	Juilliard String Quartet
	Kathleen Battle
	Kiri Te Kanawa
	Lang Lang
	Leila Josefowicz
	Leon Fleisher
	Los Angeles Philharmonic
	Martha Argerich
	Maxim Vengerov
	Michel Camilo
	Midori
	Mitsuko Uchida
	Montreal Symphony Orchestra
	Mozarteum-Orchester Salzburg
	Orpheus Chamber Orchestra
	Pacifica Quartet
	Phillipe Entremont
	Pinchas Zukerman and Daniel Barenboim
	Renée Fleming
	Shura Cherkassky
	Staatskapelle Dresden
	Sviatoslav Richter
	The Five Browns
	Vladimir Ashkenazy
	Vladimir Horowitz
	Yo-Yo Ma
	Yundi Li

Gudstjänst: från Oslo

2010-09-20T00:29:00.001+03:00

Tänään oli aikaa kuunnella kaiken kiireen keskellä pieni osa Oslosta lähetetystä jumalanpalveluksesta, joka ei jättänyt ainakaan musiikilliselta osuudeltaan kylmäksi ketään. Käykääpä kuuntelemassa ja katsomassa tämä YLE Areenan ohjelma osoitteessa: http://areena.yle.fi/video/1289475

Hienoja musiikillisia tulkintoja, joita ihanan sielukkaat ihmiset esittivät! Tällaista soisi löytävän suomalaisestakin messukäytännöstä!

2010-06-20T20:42:00.005+03:00

Jacqueline du Pre (26. 1. 1945–19. lokakuuta 1987) Du Pré tunnustetaan yhdeksi maailman parhaimmista sellisteistä. Hänen menestyksekäs uransa päättyi kuitenkin MS-taudin puhkeamiseen. Sairaus johti lopulta myös du Prén kuolemaan vuonna 1987.

Hän opiskeli mm. William Pleethin, Mstislav Rostropovitšin ja Paul Tortelierin johdolla. Hän oli naimisissa kapellimestari Daniel Barenboimin kanssa, joka esiintyy myös tämän blogin Forelli kvintetin esityksissä yhdessä Jacquelinen kanssa.
Jacqueline du Pré syntyi Oxfordissa, Englannissa 26 tammikuuta. Hän oli Derek ja Iris du Prén toinen lapsi. Derek du Pré oli syntynyt Jerseyssä, jossa hänen sukunsa oli elänyt jo useiden sukupolvien ajan. Työskenneltyään tilintarkastajana Lloyds Bankissa St Helierin ja Lontoon konttoreissa yhdentoista vuoden ajan, hänestä tuli ensin The Accountantin avustava toimittaja ja myöhemmin toimittaja-julkaisija. Jacqueline du Prén äiti Iris (Iris Greep), oli lahjakas pianisti, joka opetti Lontoon Royal Academyssa. Neljän ikäisenä du Prén on kerrottu kuulleen radiosta sellonsoittoa, jolloin hän oli kertonut äidilleen "haluavansa tuollaisen". Ennen kuin hän aloitti sellonsoiton opintonsa viiden vanhana London Violoncello Schoolissa, häntä opasti hänen äitinsä, joka oli säveltänyt kuvin varustettuja pikkukappaleita. Hänen ensimmäinen opettajansa oli Alison Dalrymple.

Ennen pitkää hän osallistui huilistisisarensa Hilary du Prén ohella paikallisiin musiikkikilpailuihin ja voittikin niitä. Du Prén pääopettaja, vuodesta 1955 vuoteen 1961, seekä yksityisopettajana että Lontoon Guildhall School of Musicissa oli maineikas sellisti William Pleeth. Myöhemmin hän osallistui myös Pablo Casalsin mestarikursseille Zermattissa, Sveitsissä vuonna 1960, samoin lyhytaikaisesti myös Paul Tortelierin kursseille Pariisissa 1962 ja Mstislav Rostropovichin kursseille Venäjällä 1966. Legendaarinen Rostropovich oli niin vaikuttunut nuoresta oppilaastaan, että opintojen päättyessä hän julisti hänestä: "tässä on ainoa nuoren polven sellisti, jota voi verrata tai joka ylittää hänen saavutuksensa".

Maaliskuussa 1961, kuusitoistavuotiaana du Pré teki muodollisen debyyttinsä Lontoon Wigmore Hallissa, ja konserttidebyyttinsä hän teki 1962 Royal Festival Hallissa, jossa hän esitti Elgarin sellokonserton Rudolf Schwarzin johtaman BBC Symphony Orchestran kanssa. Hän esiintyi Promsissa 1963 jälleen Elgarin konserton solistina, tällä kertaa kapellimestarina oli Sir Malcolm Sargent. Hänen tämän konserton esityksensä osoittautui niin suosituksi, että hän myöhemmin palasi esittämään teoksen kolmena vuotena peräkkäin. Jacqueline du Prestä tuli niin suosittu Promsissa, että hänet kutsuttiin British Festivalille joka vuosi aina vuoteen 1969 saakka. Vuonna 1965, 20 vuotiaana du Pré levytti Elgarin konserton EMI levy-yhtiölle London Symphony Orchestran ja Sir John Barbirollin kanssa, mikä toi hänelle kansainvälisen kuuluisuuden. Levytyksestä on tullut tämän teoksen merkkipaalu, ja siitä on otettu ensijulkaisun jälkeen uusintapainoksia jatkuvasti yli neljänkymmenen vuoden ajan. Du Pré esitti Elgarin konserton BBC Symphony Orchestran kanssa Antal Doratin johdolla USA:n debyytissään Carnegie Hallissa on toukokuun 14, 1965.

Läpi uransa du Pré esiintyi kaikkein arvostetuimpien orkestereiden ja kapellimestareiden kanssa, joihin lukeutuivat Berlin Philharmonic Orchestra, London Symphony, London Philharmonic, New Philharmonia Orchestra, BBC Symphony Orchestra, New York Philharmonic, Israel Philharmonic ja the Los Angeles Philharmonic Orchestra. Hän esiintyi säännöllisesti sellaisten kapellimestareiden kanssa kuin Sir John Barbirolli, Sir Adrian Boult, Sir Malcolm Sargent, Daniel Barenboim, Zubin Mehta, ja Leonard Bernstein .
Du Pré soitti ensisjaisesti kahta Stradivarius selloa, instrumenttia vuodelta 1673 ja vuoden 1712 Davydov Stradivariusta. Molemmat instrumentit olivat lahjoja hänen kummitädiltään, Ismena Hollandilta. Hän soitti vuoden 1673 soittimellaan vuodesta 1961 vuoteen 1964, kunnes hän sai Davydovin. Monet hänen suosituimmista levytyksistään on soitettu tällä instrumentilla, mukaan lukien Barbirollin kanssa äänitetty Elgarin konsertto, Daniel Barenboimin johdolla tehty Brahmsin konserttoja kaksi Brahmsin sellosonaattia. Vuosina 1969 - 1970 du Pré soitti Francesco Goffriller selloa, ja 1970 hän hankki modernin soittimen philadelphialaiselta viiulunrakentajalta Sergio Peressonilta. Juuri tällä instrumentilla du Pré soitti uransa viimeiset konsertit vuoteen 1973 saakka, joihin kuului toine liveäänitys Elgarin konsertosta, sekä hänen viimeinen studiolevytyksensä 1971, Frederic Chopinin ja César Franckin sonaatit.

Hänen ystävyytensä Yehudi Menuhinin, Itzhak Perlmanin, Zubin Mehtan ja Pinchas Zukermanin kanssa, ja avioliittonsa Daniel Barenboimin kanssa johti moniin ikimuistoisiin kamarimusiikkiesityksiin, ja vuoden 1969 esitys Lontoon Queen Elizabeth Hallissa, Franz Schubertin Forelli kvintetistä tuotti myös Christopher Nupenin elokuvan, The Trout. Nupen tuotti myös muita elokuvia. Liveäänitys Jacqueline du Pré ja Elgarin sellokonsertto, sekä Jacqueline du Pré yhdessä Barenboimin ja Zukermanin kanssa Beethovenin Piano Trio, Op. 70, no. 1 D duuri. Katso myös Hilary and Jackie (1998) - Deleted scene

Palkinnot
Du Pré saavutti tunnustuksena saavutuksistaan musiikin alalla useiden musiikkiakatemioiden stipendejä ja yliopistojen kunniatohtorin arvonimiä. Hän oli ensimmäinen arvossa pidetyn Guilhermina Suggia Awardin palkinnon saaja, yhdentoista vuoden ikäisenä, nuorimpana saajana ja luultavasti myös jää nuorimmaksi. Vuonna 1960 hän voitti the Gold Medal of the Guildhall School of Music in London- palkinnon ja the Queen’s Prize for British musicians.

Henkilökohtainen elämä
Jacqueline du Pré kohtasi pianotoiteilija Daniel Barenboimin Uuden Vuoden aattona 1966. He avioituivat seuraavan vuoden kesäkuussa Jerusalemin Itkumuurilla (Western Wall) Heidän avioliittonsa, jonka myötä Jacqueline kääntyi juutalaisuuteen tuotti erittäin hedelmällisiä suhteita musiikin maailmaan; jotkut kommentaattorit ovat verranneet tätä musiikillista avioliittoa Robert ja Clara Schumannin liittoon. Tätä todistavat monet du Prén esiintymiset Barencoimin kanssa hänen esiintyessään joko pianistina tai kapellimestarina.
Du Prén sisar Hilary avioitui kapellimestari Christoffer "Kiffer" Finzin kanssa, jonka kanssa Jacquelinella oli ollut suhde vuosina 1971 - 1972. Hilaryn ja hänen veljensä Piersin yhdessä kirjoittaman kirjan mukaan A Genius in the Family (ISBN 0434003441, joka on kirjoitettu elokuvan Hilary ja Jackie perusteella) suhteen syntyyn myötävaikutti Hilary, joka halusi omalla tavallaan auttaa Jacquelinea hermoromahduksessa. Vuonna 1999 Kifferin ja Hilaryn tytär Clare Finzi kritisoi julkisesti äitinsä tilintekoa ja toi esiin toisenlaisen version tapahtumista, jonka mukaan hänen isänsä oli toistuvasti avionrikkoja, joka vietteli hänen emotionaalisesti herkän tätinsä aikana, jolloin hänellä oli suuri tarve korostaa omaa egoansa.

1980- luvun alussa Barenboim aloitti suhteen venäläisen pianistin Elena Bashkirovan kanssa, jonka kanssa hänellä on kaksi poikaa: David Arthur, hip-hop yhtye Level8:n manageri-kirjoittaja (s. 1982 Pariisissa) ja Michael Barenboim, viulisti (s. 1985 Pariisissa). Molemmat syntyivät ennen du Prén kuolemaa. Barenboim yritti pitää Bashkirova- suhteensa salassa du Préltä. Hän pyysi lehdistöltä hienotunteisuutta, sillä hän tiesi joidenkin tuntevan asiat, mutta ei tahtonut aiheuttaa lisää kärsimystä Jacquelinelle.

Diagnoosi: Multippeli skleroosi
Vuonna 1971 Jacqueline du Prén soitossa alkoi näkyä MSM- taudin aiheuttamaa peruuttamatonta taantumista, kun hän alkoi menettää sormiensa samoin kuin muidenkin kehonsa osien tuntoa.
Hän otti sapattivuoden 1971 - 1972; Chopinin ja Franckin sonaatit tehtiin viimeisinä studiotallenteina syyskuussa 1971. Vaikka hän esiintyi myös sapattivuoden aikana, esiintymiset tapahtuivat hyvin harvakseltaan.

Vuonna 1973 palasi konserttilavalle, mutta tuohon aikaan oireet olivat jo tulleet vakaviksi. Tammikuussa 1973 hän oli kiertueella Pohjois Amerikassa, ja jotkut konserttiarviot olivat vähemmän kohteliaita. Se kuvasti sitä, että hänen tilansa oli huonontunut, vaikka oli hetkiä, joilloin oireiden suhteen oli hetkittäin helpompaa. Silloin hän soitti ilman huomattavia ongelmia. Hän esitti Elgarin konserton viimeisissä Lontoon konserteissaan tammikuussa 1973 Zubin Mehtan ja the New Philharmonia Orchestran kanssa.

Hänen viimeiset julkiset konserttinsa olivat New Yorkissa helmikuussa 1973, jossa suunnitelmien mukaan piti olla neljä esitystä Brahmsin kaksoiskonsertosta Pinchas Zukermanin kanssa. New Yorkin filharmoonikkoja oli määrä johtaa Leonard Bernstein. Myöhemmin du Pre muisteli, että hänellä oli jousen painoon liittyviä vaikeuksia, ja jopa sellon kotelon avaaminen tuotti vaikeuksia. Koska hän oli menettänyt sormiensa tuntoa, hänen oli luotettava näköaistiinsa tietääkseen millä kohtaa otelaudalla hänen sormensa olivat. Vaikka hän selvitti kolme neljän konsertin sarjasta, hän perui viimeisen. Isaac Stern tuli du Prén tilalle ja esitti Mendelssohnin viulukonserton.

Lokakuussa 1973 hänelle diagnosoitiin multippeli skleroosi, tauti, joka aiheutti hänen terveytensä heikentymisen aina hänen kuolemaansa saakka lokakuun 19. 1987 42 vuotiaana.
Hänen Davidov Stradivarius- sellonsa, joka ostettiin hiukan yli miljoonan punnan hinnalla, on lainassa Yo-Yo Ma'lla, kun taas vuoden 1673 Stradivariuksen, jonka Lynn Harrell nimesi kunnianosoituksena du Pré Stradivarius selloksi omistaa nykyisin venäläinen sellotaiteilijatar. Peresson vuodelta 1970 on tällä hetkellä lainassa Jerusalem Quartetin sellistillä Kyril Zlotnikov.

Du Pré’n kuoleman jälkeen eräs englantilainen ruusu nimettiin hänen mukaansa.

Hänestä tehtiin Oxfordin St Hilda’s Collegen kunniajäsen, ja tämän collegen musiikkitalo kantaa hänen nimeään. Hän luovutti myös levytystensä oikeudet myöhempiä kokoelmia varten .

Katso myös Hilary and Jackie (1998) - Deleted scene

Iltalehden Jyrki Laelman arvio elokuvasta

Jacqueline du Pré’n hautakivi

Grammy palkinto Jyväskylän Halssilaan!

2010-02-04T22:45:00.010+02:00

Tämän päivän (Torstai 04.02.2010) Keskisuomalaisessa oli erittäin mielenkiintoinen kulttuuriuutinen: Marian Petrescu on ollut mukana soittamassa BigBand- tallenteessa, jolle on myönnetty musiikkimaailman tunnetuin palkinto Grammy.
http://webmagx.jazzrytmit.com/index.php/uutisotsikot-mainmenu-160/1243-marian-petrescu-mukana-grammyn-voittaneella-levyllae

Halukkaat voivat käydä tutustumassa tarkemmin Marianin taustoihin hänen loistavien kotisvujensa kautta:

Ylistäviä sanoja Marianista voi lukea Resonance Big Bandin sivuilta; Marian on astunut valtavan suuriiin saappaisiin ryhtyessään kulkemaan idolinsa Oscar Petersonin jalanjäljissä, ja millaisella menestyksellä!

"The CD is amazing! Marian Petrescu's re-creation of Oscar's choruses is quite remarkable!"
- Claus Ogerman

Tällä äänitteellä esiintyvät seuraavat muusikot:
Piano: Marian Petrescu
Guitar: Andreas Öberg
Bass: David Stone
Drums: Joe La Barbera
Reeds/Flutes: Bob Sheppard, Steve Wilkerson, Brian Scanlon, Keith Fiddmont, Tom Peterson
Trumpets/Flugelhorns: Willie Murillo, Larry Lunetta, Bob Summers, Larry Hall
Trombones: Andy Martin, Bob McChesney, Wendell Kelly, Bill Reichenbach
Tuba: Bill Reichenbach
Cabasa on "Sally's Tomato": Pierre Paul
Arranger/Conductors: Bill Cunliffe, Kuno Schmid, Claus Ogerman
String Quartet (Little Girl Blue, Greensleeves): Peter Kent, Giovanna Clayton, Belinda Broughton, Jessica Van Velzen
Piano: Fazioli Grand F-212

RikkiMikolla oli ilo onnitella puhelimen välityksellä hyvää ystäväänsä ja muutaman vuoden takaista kuntosalikaveriaan Mariania melko tuoreeltaan. Kuulumisia vaihdettiin ja Marian totesi lähtevänsä ensi viikolla viikon soittokeikalle Floridaan yhdessä basistiveljensä Mihain kanssa.

YouTubessa voit käydä kuuntelemassa ja katselemassa hiukan pitempiä näytteitä tämän mahtavan amerikkalaisbigbandin ja hienon pianistinsa uskomattomia suorituksia. Klikkaa!

LOVE STORY; Operettiteatteri Bravo! esittää

2010-01-25T23:59:00.003+02:00

LOVE STORY

"Rakkauslauluja musikaalista rockiin"

JYVÄSKYLÄN PAVILJONGISSA
PE 16.4.2010 KLO 19.00
Johanna Rusanen-Kartano
Arja Koriseva
Pentti Hietanen
Jyrki Anttila
Eerika Grönlund
Aki Alamikkotervo
Jukka Saarman

Jarmo Mäkinen juontaa

Mukana myös The Ballet Orchestra
ja Operettiorkesteri johtajanaan Risto Sojakka.

http://www.operetti.fi/
on sivusto, johon kaikkien hyvän musiikin ystävien kannattaa käydä tutustumassa!

Tauno

2009-12-28T20:57:00.008+02:00

Tänään ilmestyi tämän vuoden viimeinen Muusikko, lehti, joka on tarkoitettu musiikin ystäville ja ilmestyy kaikille Suomen ammattimuusikoille, tai siis niille, jotka ovat SML:n jäseniä. Tässä joulukuun 2009 numerossa on jälleen paljon sellaista asiaa, josta jokainen maksava jäsen saa taatusti vastinetta rahoilleen; huvia ja hyötyä, kuulumisia muusikkopiirissä tapahtuneista asioista, niin kevyen kuin konserttimusiikinkin alalta, tietoja avoimista työpaikoista, levyarvosteluja, henkilöhaastatteluja, ja niin edeelleen.

Tämänkuisessa numerossa Anu Karlsson kertoo kuinka "Hämeessä hoidetaan homma, mutta ei tehdä siitä numeroa", eli hieno artikkeli mm. käyrätorven soittajista. Tampereella järjestetty Valofonia-festivaali on jo järjestyksessään viides, ja se järjestettiin tänä vuonna lokakuun loppupuolella. Ohjelmassa oli eräänä huippuna Richard Sraussin Alppisinfonia, jossa kuvan perusteella laskettuna 24 cornon soittajaa antoi mahtavan näytteen ylevästä soinnista.

"Liikkeellä eteenpäin" on otsikkona Pekka Nissilän erittäin mielenkiintoisessa jutussa, jossa jyväskyläläisen rockbändin kautta Helsinkiin siirtynyt Eeva Koivusalo kertoo taustastaan muusikkona, kehittymisestään muusikkona (mikä tässä tarkoittaa myös monialamuusikkoa; rock, klassinen, teatteri-, tanssimusiikki). Eevan monipuolinen diskografia puhuu puolestaan: Muska Babitsinista Jorma Kääriäiseen ja Kari Tapioon, vuodesta 1981 vuoteen 2009 mahtuu kaikenlaista.

Ohessa juttujen otsikoita, joista selvinnee, kuinka monipuolisesti musiikin ja muusikoiden asioita käsitellään:

12/2009

Kansanedustajat ampuivat alas tekijänoikeuskaappauksen

Liikkeellä eteenpäin (Eeva Koivusalo)

Filharmoniaa viipaleina: Käyrätorvi on oma lukunsa - Hämeessä hoidetaan homma, mutta siitä ei tehdä numeroa

Pennanen paras Cremonassa (viulunrakentajan voitto jousisoitinrakentajien kilpailussa)

Glasgow, UNESCOn musiikkipääkaupunki

Emeritus: Artisti auttaa aina

Kiemurat: Kysymyksiä ja vastauksia tallenteiden uusiokäytöstä ja keikan tv-tallentamisesta

Orma: Unelmien vuosikatsaus

Uusia kasvoja liiton hallituksessa

Tegelman: Kinoilla sakkailu eli hulluttelua

Mitä tuo otsikko Tauno sitten pitää sisällään? tauno.fi on elokuvan, musiikin, tanssin, teatterin ja sirkuksen ammattilaisten työtori.

Tauno on Teatteri- ja Mediatyöntekijät (TeMe) ry:n ja Suomen Muusikkojen Liitto ry:n rekrytointipalvelujen yhteinen palvelu.

TAUNO TYÖNANTAJALLE

Työnantajana voit jättää ilmoituksen työpaikasta, keikasta tai koe-esiintymistilaisuudesta tai etsiä ammattilaisia tietokannasta. Tauno on avoin ja maksuton kaikille työntarjoajille.

Työpaikkailmoituksia voivat lukea vain rekisteröityneet alan ammattilaiset eli TeMen ja Muusikkojen Liiton jäsenet.

TAUNO TYÖNHAKIJALLE

Työnhakijana voit lukea ilmoituksia työpaikoista, keikoista ja koe-esiintymistilaisuuksista ja tarjota osaamistasi sekä almista ohjelmaa. Omat tietosi ja valokuvasi ovat jatkuvasti näkyvillä kaikille Taunon käyttäjille ja mukana hakutietokannassa.

Työnhakijaksi voivat rekisteröityä vain TeMen ja Muusikkojen Liiton jäsenet.

Yllä oleva olkoon kannustus kaikille musiikkia opiskeleville: kannattaa kuulua liittoon, jos mielii keikoille. Jäsenmaksukaan ei päätä huimaa: Päätoimisen opiskelijan kuulumisesta liittoon veloitetaan 7,00 €/kk. Maksu suoritetaan neljässä 21,00 €:n erässä, siis kolmen kuukauden välein. Työttömyyskassa palvelee sitten jo valmistuneita muusikoita, jotka ovat liittyneet kassan jäseniksi ennen työsuhteen alkamista. Jäsenyys sisältää myös vakuutuksen tapaturmien varalta.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille musiikin ystäville! Muistakaa olla kilttejä myös ensi vuonna!

Terveisin RikkiMikko, jonka kontrabasso on taas ehjä, kiitos soitinrakentajamestari Mika Lahtisen

RikkiMikon Kontrabasso rikki!

2009-11-25T20:59:00.005+02:00

Maanantaina 23.11.2009 Jyväskylän yliopiston sinfoniaorkesterilla, Sinfiksellä oli erittäin hauska ja mieliinpainuva lastenkonsertti yliopiston Musica-salissa. Oli ihanaa kuulla lasten iloista kiljahtelua ja nähdä heidän vikkeliä liikkeitään ennen konsertin alkua ja kuiskaten esitettyjä kysymyksiä: mikä tuo on, tuo iso, jonka yläpäässä on tommonen elukan pää?

Sitten itse konsertti oli varmaankin aito menetys siitä päätellen, että yleisö kuunteli hiiren hiljaa. Kiitoksen ansaitsee Jyväskylän Ylioppilasteatterin näyttelijäryhmä perusteellisesta paneutumisestaan haasteelliseen tehtävään; lapsiryhmän mielenkiinnon ylläpitäminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä. Nyt onnistuttiin. Toisen kiitoksen lausun erittäin hyvin tehtäväänsä valmistautuneen, lahjakkaan kapellimestarin panoksesta; Tiiu Tuominen hallitsi orkesterin erinomaisen hyvin! Ja orkesteri oli jälleen täysin haasteensa tasolla!

Konsertista jäi miellyttävä muisto, joka on edelleen mielessä siitäkin huolimatta, että kotiin palatessa RikkiMikko kohtasi tuskallisen päätöksen hienosti alkaneelle illalle: kolmenkymmenen kilon lasti taisi olla liikaa vanhan miehen kropalle kiivetä kolmanteen kerrokseen kaikki vermeet mukanaan. Basson, jakkaran, nuottitelineen ja Itellan postilaatikon kanssa rappujen kiipeäminen uuvutti, ja tuloksena oli että juuri ratkaisevalla hetkellä, kun asunnon ovi oli jo auki, kontrabasso päätti sukeltaa kolme metriä alemmalle tasolle porraskäytävän rappusia pitkin hyppelehtien, se leijonan pää edellä. Tuloksen voi nähdä oheisista kuvista, jotka otettiin soitinrakentajamestari Mika Lahtisen studiolla seuraavana päivänä.

Ensi viikolla kerrotaan sitten kuinka Mika onnistui korjausoperaatiossa, joka sanottakoon tässä, ei ole varmaankaan niitä helpoimpia. Siihen saakka: hyvää ankeaa loppusyksyä!
P.S. Käy tutustumassa viulunrakentajan työn salaisuuksiin tämän YouTube- videon kautta. Kannattaa varmasti!

Operetin tukiyhdistys Jyväskylään

2009-11-18T17:21:00.004+02:00

Jyväskylän seudulle on perustettu Operetin tukiyhdistys.

Keski-Suomen monipuolisen musiikkiteatteritarjonnan varmistamiseksi on Jyväskylään perustettu Operetin tukiyhdistys. Operettia Jyväskylässä on nähty ja koettu monesti, ammattilaisten ja harrastajien toimesta. Nyt tarkoituksena on tukea operetin esittämistä Keski-Suomen alueella ja auttaa Jyväskylää kehittymään Suomen ”Operetin pääkaupungiksi”.

Operetti on oopperan jälkeen tunnetuin ja vanhin musiikkiteatterimuoto. Se sai alkunsa Ranskassa 1800-luvun puolivälissä, jolloin Jacques Offenbachin ”Orfeus manalassa” ja varsinkin sen toisen näytöksen galoppi (Can-can) herätti tunteita Pariisissa. Samaan aikaan Wienissä kehittyi wieniläisoperetti, jonka suuria nimiä olivat mm. Johann Strauss nuorempi (Lepakko, Indigo ja neljäkymmentä ryöväriä) ja Franz von Suppé (Kaunis Galanthea, Kevyt ratsuväki). Heidän musiikillista perintöään jatkoivat monet säveltäjät, joista tunnetuin lienee Franz Lehár. (Zarevits, Hymyn maa, Iloinen leski).

Suomessa operettia esitettiin jo 1800-luvulla ja ”Suomalaisessa oopperassa” (nykyisin Suomen Kansallisooppera), varsinkin 30-luvulla. ”Viimeaikoina operetti on elänyt pientä suvantovaihetta, mutta merkkejä sen uudesta tulemisesta on olemassa”, kertoo uuden yhdistyksen puheenjohtaja Petri Vesa. ”Suomen Kansallisooppera on ottanut pitkästä aikaa ohjelmistoonsa operetin ja Operettiteatteri Bravon esitykset ovat olleet menestyksiä. Myös harrastajapuolella monet kesäteatterit ovat tehneet operettia menestyksekkäästi”, jatkaa Vesa.

Operetti tarjoaa nuorille musiikin opiskelijoille tärkeää työkokemusta, jota ei voi muualta saada. Esimerkiksi nuorille laulajille ei oopperarooleja, varsinkaan Keski-Suomen alueella juuri ole. Operettien monipuolinen tekeminen avaa nuorille tekijöille turvallisen työssäoppimis- mahdollisuuden. ”Nuoret laulajat tarvitsevat kokemusta lavalla olemisesta, toimimisesta ja näyttelemisestä. Tässä operetti taidemuotona on vertaansa vailla. Siinä näyttelemisellä on suuri rooli ja musiikillisesti se on kuitenkin haastavaa, kenelle tahansa laulajalle”, Vesa kertoo.

Yleisölle operetti tarjoaa rakastettuja sävelmiä, suuria tunteita ja vauhdikasta teatteria.

Lisätietoja Jyväskylän seudun Operetin Tuki ry:stä

Puheenjohtajalta osoitteesta: petri.vesa@kyparamaenmusiikkikoulu.fi

Petri Vesa: puh. 040 5323 412

tai

Yhdistyksen sihteeriltä: kirstileskinen@gmail.com

Kirsti Leskinen puh. 040 7174 061

Oikea Joulu

2009-11-17T00:27:00.005+02:00

http://www.arioso-kabaree.fi/

Tuon yllä olevan osoitteen kautta voit avata linkin Arioso Kabareen sivustolle. Tämän ohjelmapalvelun primus motor on ihastuttavan taitava laulajatar Marja Peura, joka on nyt saanut valmiiksi jälleen uuden hienon projektin, jonka tuloksista jokainen halukas voi nauttia livenä neljässä konsertissa eri puolilla Keski-Suomea: Vesanto, Konginkangas, Jämsä ja Laukaa ovat joulukuun alun paikkakunnat, joiden kirkoissa soljuvat iki-ihanat Oikeat Joululaulut. Sovitukset on laatinut Heikki Hämäläinen.

Konserttien aikataulu:

3.12. Vesannon kirkko, klo 18
4.12. Konginkankaan kirkko, klo 18
9.12. Jämsän kirkko, klo 19
10.12. Laukaan kirkko, klo 19

Konserttikiertue on vain osa tätä projektia, jonka pääosa, hieno CD-tallenne nimeltään Oikea Joulu julkaistaan Laukaan Kuusassa 17.11.2009.

Käy maistelemassa tunnelmia ja lukemassa lisätietoa osoitteessa: http://www.oikeajoulu.fi/
Samasta osoitteesta voit tilata kyseisen levyn.

ja kahden helisinkiläisen Mozartin Requiem

2009-10-25T23:27:00.007+02:00

Jyväskylän yliopiston sinfoniaorkesteri ja kaksi helsinkiläistä kuoroa, Pohjalaisten Osakuntien Laulajat sekä Savolaisen Osakunnan Laulajat yhdistävät voimansa Sinfiksen kanssa Pyhäinpäivän viikonlopun konsertissa, jossa kuullaan kuoroteosten klassikko, W. A. Mozartin Requiem kapellimestari Satu Simolan johtamana. Satapäisen suurkuoron ja orkesterin lisäksi lavalle nousevat solistit sopraano Ilona Jokinen, altto Jeni Packalén, tenori Jirimiko Oranen sekä basso Petri Pussila.

RikkiMikollakin on kunnia osallistua tähän tilaisuuteen orkesterin matalan jousisektion jäsenenä. Tämä teos on herättänyt joka kerralla sitä esitettäessä aiheensa vuoksi (elämä on rajallista, ja siihen pitää suhtautua sen mukaisesti!) suuria tunteita RikkiMikossa jo sen haastavuudenkin vuoksi, mutta myös ja ennen kaikkea siksi, että se on aivan ehdottoman suurenmoinen teos.

Viime viikon kauppaneuvos Juhani Heinosen viulukilpailu (alle 14 vuotiaitten sarjan finaali ti 21.10.2009), oli allekirjoittaneelle ikäänkuin tähän Requiemiin valmistava tilaisuus, kun sai osallistua siihenkin projektiin säestävän orkesterin jäsenenä JAMKin jousiorkesterissa. Tulipahan perehdyttyä taas kurinalaiseen soitantaan.
Itse pääkilpailu, jonka finaali oli seuraavana päivänä Jyväskylän Teatteritalon salissa, oli sekin erittäin antoisaa kuultavaa siellä salissa istuville; JKL:n Sinfonia Ari Rasilaisen johdolla antoi täyden tukensa lahjakkaille nuorille viulutaiteilijoille. Linkin kautta voit palauttaa mieleesi palkitut taiteilijat.

3.11.2009: Kuva konsertista Taulumäen kirkossa la 31.10.2009 klo 18:55. Foto Mikko Niskala, (Nokia N95).

2009-09-17T23:10:00.006+03:00

Oli aivan mahtava kokemus löytää taas jotain uutta jazzin alalta; Regina Carter & Ray Brown yhdessä lavalla. Ei varmasti jätä kylmäksi ketään! Tämä nuori ja kaunis tummaihoinen viulisti on aloittanut Suzuki-menetelmällä viuluopintonsa, saanut klassisen koulutuksen ja siirtynyt sitten jazzin pariin todella hienoin tuloksin! ...

http://www.youtube.com/watch?v=FReGLY2lLuY

Kun sitten lähdettiin etsimään samaan genreen kuuluvia esityksiä, löytyi tämäkin Blue Moon Stephanie Grappellin trion esityksenä. Stephane Grappelli ja Martin Taylor Australiassa vuonna 1990. Jon Burr kontrabasso.

http://www.youtube.com/watch?v=VhB5qAq7OkI&feature=related

Sitten vähän nuorempaan polveen; ilahduttavaa on, että lapsetkin ovat omaksuneet tuollaisen genrerajojen ylittämisen, ja mikä onkaan niin tehdessä, kun on taitoa kuten tällä kuusivuotiaalla Emilyllä: Kuuntele ja katso tämä
ja sitten vertailun vuoksi tämä toinenkin.

Jatkoa seuraa, kunhan aikaa löytyy.

RikkiMikon viimeisimpiä kuuntelukokemuksia

2009-09-05T23:09:00.009+03:00

Pitkästä aikaa on taas tilaisuus kirjoittaa jotakin tähän palstalle, nyt sellaista, josta lukijallekin saattaa olla iloa. Aion kertoa viimeisimmistä kuuntelukokemuksistani, joita kuka vain voi käydä kuulostelemassa, koska ne löytyvät YouTubesta.

- Jo joitakin kuukausia sitten löysin aivan uskomattoman hienon sovituksen ja tulkinnan Vittorio Montin kuuluisasta Csardaksesta. Vaikkei teos olekaan jazzia, sen voi mielestäni aivan hyvin lisätä tämän blogin suositeltavien listalle. Viulutaitelija Maxim Vengerov kumppaneineen antaa huikean näytteen taituruudestaan, mutta samalla hieno kontrabassoryhmä Bassiona Amorosa Roman Patkolón ja kahden muun taiturin kanssa osallistuu leikkiin sekä solistina (Roman) että yhtyesoittajina. Tosin viimeisen nopean osan alussa esitys hiukan hajoaa, mutta koska tallenne on tehty livenä, annettaneen pienet kauneusvirheet anteeksi.

Tämän yhtyeen repertuaarista voi todeta erittäin kunnianhimoisen ja samalla monipuolisen tavoitteellisuuden:

J. S. Bach, A. Vivaldi, W. A. Mozart, C. M. v. Weber, A. Dvorak, G. Bizet, G. F. Händel, F. Chopin, F. Liszt, C.Saint-Saens, G.Bottesini, Stefan Schäfer, Frank Proto usw.

Populäres:
J. Stauß, Comedian Harmonists, F. Lehar, A. Chatschaturjan u.v.a.m

Virtuoses:
N. Paganini, P.de Sarasate, G. Bottesini, V. Monti , N. Rimskij-Korsakov usw.

Unterhaltung:
The Beatles, S. Joplin, F. Lai, R. Binge, A.Gondolan u.a….

Tämän kokoonpanoltaan jonkin verran vaihtelevan ryhmän Konserttikalenterin löydät napsauttamalla linkkiä.

- Sitten sitä jazzia, nimittäin kontrabassoilla ja ainoastaan kontrabassoilla soitettuna:

Esimerkiksi voisi mielestäni ihan huippuosaamisesta käy vaikkapa tämä A Night In Tunisia, jonka bongasin joitakin viikkoja sitten selatessani YouTuben kontrabassotarjontaa. Ihastuin välittömästi!
BassBang on aivan hervottoman hauska kokoonpano, jonka repertuaarissa sekoittuvat jazzin, klassisen, rockin ja vaikkapa lattareiden rytmiset ja soinnilliset elementit ja korkeatasoinen kontrabasson taitaminen on kaiken aikaa läsnä.

Lisää BassGangin suosikkejani: Rock'nRoll No 9

Seuraavalla kerralla laitetaan lisää hauskoja, mutta taitavia esityksiä, kunhan jostain löytyy aikaa kuunnella ja katsella. Sillä aikaa voitte selata "Related Videos"- osastoa, josta löydätte yllin kyllin kaikkea kivaa.

Hyvää syksyä toivotellen RikkiMikko

2009-07-06T09:31:00.000+03:00

LuontoPortti - NatureGate

Shared via AddThis

RikkiMikko oli onnekas, kun kuuli toisella korvalla AamuTV:n lähetyksestä pienen pätkän, joka herätti erityisen kiinnostuksen; LuonoPortti on avannut aivan uskomattoman hienon portaalin, jonka avulla voimme tutustua Suomen ja Ahvenanmaan luontoon ja runsaaseen lajirikkauteen erittäin helpolla tavalla.

Nyt sitten vain itsekukin kokeilemaan lajien tunnistamista! Kasvit, linnut, kalatkin tullevat pian esittelyyn.

2009-05-17T19:58:00.006+03:00

RikkiMikko sai tänään innostavan sähköpostiviestinn entiseltä muusikkokollegaltaan viulutaiteilija Pirkko Korhoselta. Viesti käsittelee erittäin tärkeää kulttuurihanketta, jonka onnistumisen eteen on nyt valjastettu seudun parhaat voimat. Apua on tulossa myös Jyväskylän ulkopuolelta, kun Sinfoninen puhallinorkesteri SISU kapellimestarinaan maanmainio Atso Almila sekä oboetaiteilija Aale Lingren – molemmat Jyväskylän Konserttisalin Hanketuki ry:n jäseniä – haluavat tukea konserttisalihankettamme hyväntekeväisyyskonsertilla

17. toukokuuta 2009 19:08 Jyväskylän Konserttisalin Hanketuki ry:n jäsenhankitavastaava Pirkko Korhonen kirjoitti:

Hyvä yhdistyksemme jäsen,

olemme iloisia, että Jyväskylän konserttisalihanke etenee ankeista taloudellisista näkymistä huolimatta myönteisesti. Erittäin iloisia olemme siitä, että Sinfoninen puhallinorkesteri SISU kapellimestarinaan maanmainio Atso Almila sekä oboetaiteilija Aale Lingren – molemmat yhdistyksemme jäseniä – haluavat tukea konserttisalihankettamme hyväntekeväisyyskonsertilla.

Konsertti järjestetään maanantaina 6.7. klo 18 Taulumäen kirkossa. Konsertin esiintyjät luovuttavat kaikki palkkionsa ja konsertin lipputulot lyhentämättöminä konserttisalihankkeen edistämiseen. Myös kaupunkiseurakunta kantaa kortensa kekoon luovuttamalla tämän kaupungin akustisesti parhaaksi luonnehditun kirkkosalinsa korvauksetta konsertin järjestämiseen.

Illan ohjelman aloittaa suomalaisen runon ja suven päivän kunniaksi Eino Leinon kesäisin tekstein Antti Niskanen. Varsinaisena konserttiohjelmana kuullaan Atso Almilan oboekonsertto ja 2.sinfonia sekä Olli Virtaperkon Music for Old Europe.

Tarjoamme teille tämän hyväntekeväisyyskonsertin lippuja hankittavaksi a´15 €, eläkeläiset/opiskelijat/lapset a´10 € (+toimitusmaksu 1,50 €). Liput ovat ostettavissa Lippupisteen myyntipisteistä kautta maan.

Toivoisimme jokaisen yhdistyksemme jäsenen ostavan vähintään yhden tukilipun, joka samalla toimisi yhdistyksemme tänä vuonna keräämättömän jäsenmaksun korvikkeena. Ostamalla lipun tai useampia, pääsette näin osaltanne tukemaan tätä arvokasta hankettamme ja mikä parasta, kokemaan mieleenpainuvia musiikillisia elämyksiä keskellä kauneinta Suomen suvea!

Ystävällisin terveisin Lea Pulkkinen, yhdistyksen pj.

Tämän viestin innoittamana kannustankin kaikkia kulttuurin ystäviä liittymään tämän hanketukiyhdistyksen jäseniksi. Voit napsauttaa oheista linkkiä, niin pääset täyttämään jäsenhakemuksen, ja ostamalla sen jälkeen lipun edellä mainittuun konserttiin, olet lunastanut jäsenmaksusi.

Hyvää kesää toivottaa RikkiMikko

Lasse Heikkilä: Suomalainen Messu

2009-05-12T00:06:00.010+03:00

Suomalaisen Messun musiikki

1. Vaari-vainaan kannel
2. Sillä viisiin
3. Vuosi luojan kämmenellä
4. Itkua katuvan kansan
5. Niinkuin on hanki valkoinen
6. Elämän kyllyydestä
7. Kiitospolska
8. Runsasta leipää
9. Pohjalainen uskontunnustus
10. Missä kulkee isät maan
11. Liian kylmät tuulet
12. Eri tuuli, sanat
13. Rakentajan ralli
14. Laulu Suomelle
15. Parempien päivien polkka
16. Viimeiset veneet

Kaikki joukolla Uuraisille 16.5.2009 klo 15:00, sillä silloin siellä taphtuu aivan ihania asioita; Lasse Heikkilän Suomalainen Messu on tapahtuma, joka ei jätä ketään kylmäksi. Heikkilän hienot melodiat ja kuoron ja orkesterin niille toteuttamat tulkinnat ovat ainakin minulle jotain uutta, vaikka sainkin jo viime kesänä tuntumaa tämän tyyppiseen musisointiin yhtenä Lasse Heikkilän yhtyeen tilapäisjäsenenä Joensuun Ilosaaressa 2.8.2008.

Kutsu tähän tapahtumaan tuli sekä Uuraisten evankelis-luterilaiselta seurakunnalta että Helluntaseurakunnalta, ja sen otin vastaan ilolla. Siitäkin huolimatta, että keikkapaineet eri suunnilta ovat viime aikoina vyöryneet; kun Mustalaisruhtinatar siirtyi kesätauolle, tilalle astuivat Jyväskylän yliopiston suuren Promootion valmistelut, kansanmusiikkiyhtye Kvartin Luulajan matkan suunnittelu (joka matka tehdään kesäkuun alussa).

Tällainen usean projektin samanaikainen läpivienti on paitsi haastavaa, myös jossain määrin rasittavaa, kun ei voi olla samaan aikaan useassa paikassa; yhdelle taholle kumartaessa tuntee pyllistävänsä toiselle. Nytkin oli pakko jättää joitakin harjoituksia väliin, kun sattuivat niin pahasti päällekkäin. Hyvällä tahdolla ja nimenomaan ystävien myötämielisen suhtautumisen kannustamana näistäkin ongelmista kai selvitään.

Näiden eri tyyppisten ohjelmistojen läpivienti on ollut hauskaa, kun voi käyttää omaa luovuuttaan eri tavalla kuin silloin ennen sinfoniaorkesterissa. Nyt mukana on usein improvisointi, joskus myös popmusiikista tutut bassovahvistimet, jolloin tatsi soittimeen on täysin erilainen klassisen musiikin sormituntumaan verrattuna. Ympärillä alati vaihtuvat soittajakollegat ovat olleet aina yhtä ihastuttavia ja innokkaita kun on siirrytty genrestä toiseen. Samoin yleisö on ollut joka kerta erilaista, tähän mennessä kuitenkin onneksi yhtä innokkaasti musiikkiin reagoivaa.

Poleenin Teatterin Mustalaisruhtinatar esitettiin parisenkymmentä kertaa täysille katsomoille, Liekkilän Elohiiren konsertti oli lähes täysosuma - toivottavasti myös tulevat esitykset noudattavat samaa linjaa. Kaiken kaikkiaan minä tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että oma fyysinen kunto on tehnyt mahdolliseksi kaiken sen, mitä tämän alkuvuoden aikana on tapahtunut; kaikkiaan kahdeksan eri kokoonpanoa on tullut tutuksi erilaisten esiintymisten kautta viimeisten kolmen ja puolen kuukauden aikana: Euroset, Kvartti, Jyväskylän Salonkiorkesteri, Operettiteatteri Bravon Salonkiorkesteri, Elohiiri, Poleenin Teatteriyhtye, Jyväskylän yliopiston Sinfoniaorkesteri, Savonlinnan Orkesteri, ja harjoituksia ja esiintymisiä noin kuusikymmentä suunnilleen sadan päivän aikana! Siis useammin kuin joka toinen päivä rakas (ei raskas - vain vähän yli 25 kg) kontrabasso on "heilautettu olalle", siis noin keskimäärin laskettuna.

Hyvää alkavaa kesää kaikille lukijoille!

P.S. Käy tutustumassa Dei-kaupan tuotteisiin ja tilaa vaikka Lasse Heikkilän Suomalaisen Messun nuottipainos täältä. Tai Lassen Nettikioskista.

RikkiMikon Jazzblogin sivupalkit

2009-04-21T23:20:00.008+03:00

Jotkut RikkiMikon Blogin vierailijoista eivät välttämättä ole havainneet, mitä suurenmoisia sivustoja saattaa löytyä blogini vasempaan reunaan liitetyistä videopalkeista, välittömästi Blogiarkiston yläpuolelta. Kannattaa odottaa muutama hetki, jotta Videopalkki avautuu, ja klikata vasta sitten avautunutta kuvaketta. Koska videopalkin sisältö muuttuu jatkuvasti, kannattaa käydä säännöllisesti tarkistamassa, mitä kulloinkin on tarjolla. Jollakin hetkellä esillä saattaa olla Jazzpianokurssi, kun muutaman hetken kuluttua esitelläänkin vanhoja videotallenteita, joilla esiintyvät vaikkapa 70-luvun huippusolistit tai vaikkapa joku Dizzy Gillespie tai esimerkiksi tämä How to sing vocal Chords sing mechanics.

Kuvaketta klikkaamalla saat avattua videonkatseluohjelman. Sen alareunasta videon otsikkoa klikkaamalla voit avata saman videon YouTube- ohjelmassa, jolloin saat näkyviin varsinaisen videoleikkeen lisäksi aiheeseen läheisesti liittyviä uusia videoleikkeitä (Related Videos) ikkunan oikeassa reunassa. Katso tämä Kohtalon Voima Christian Lindberg, Hakan Hardenberger - Overture " The Force of Destiny" ja sen Related Videos.

Tuon kaiken yllä olevan tarjoaa YouTube Videos ja VideoJugs. Voit löytää sieltä kaiken hyvän lisäksi laulukurssin: http://www.videojug.com/film/how-to-sing-the-basics, jolla opetetaan hengitystekniikkaa, äänenavausta ym tärkeää, mikä jokaisen laulajan olisi aivan välttämättä otettava ohjelmaan aivan ensimmäiseksi jokaisen lauluharjoituksen ja -esityksen alkajaisiksi! Voit tilata myös täydellisen multimediakurssin aiheista: Increase Your Vocal Range, Lose ALL Strain on the High Notes, Celebrities' Secrets Revealed and MORE!

Pidemmälle edistyneille ja niille, joita kiinnostaa monikulttuurinen, ns. Maailmanmusiikki, voisi olla hyvä tutustua vaikkapa ohjelmasarjaan nimeltään "Basics Of Multicultural Manner"

Jokaisen ohjelman lisänä voit valita kuuntelemaasi videoleikkeeseen läheisesti liittyviä muita videoleikkeitä (Related Videos), jotka täydentävät hienolla tavalla juuri kuulemaasi. Näin voit kehitellä itsellesi oivallisen musiikkikurssin, jota vähitellen täydentämällä ja merkkaamalla kunkin videoleikkeen kirjanmerkiksi omalle tietokoneellesi voit luoda todellisen musiikin peruskurssin, jonka opettajina ovat alan huippupedagogit.

Käy kuuntelemassa aluksi vaikka tämä minikurssi: Learn To Sing Pop

Jatketaan taas ensi viikolla uusin aihein.

Terveisin RikkiMikko

Kantelemuseo

2009-04-18T23:36:00.005+03:00

RikkiMikolla oli tänään 18.4.2009 tilaisuus tutustua maailman ensimmäiseen ja toistaiseksi ainoaan Kantelemuseoon, joka sijaitsee Palokan Pelimannitalon yläkerrassa (Kartta). Katso Keskisuomalaisen video, jossa haastatellaan museon intendenttiä, tutkija ja kanteletaiteilija Kari Dahlblomia.

Tutustuminen Kantelemuseoon tuli ikäänkuin sivutuotteena, kun kutsu kävi Pelimannitalolle soittamaan kansanmusiikkiyhtye Kvartin riveissä Keski-Suomen päivän tilaisuuteen (Keski-Suomen päivä / Korpilahtelaista kansanmusiikkia), jossa Kvartti esiintyi maamme vanhimpiin edelleen toimiviin kansanmusiikkiyhtyeisiin kuuluvan Korpilahden Pelimannien, ja muiden kansanmusiikkiryhmien kanssa. Myös arvostettu yli neljäkymmenvuotias Studiokuoro oli mukana johtajanaan Hannu Ikonen.

Elohiiri uusi musiikkiryhmä

2009-04-09T09:50:00.014+03:00

RikkiMikko haluaa esitellä uuden mielenkiintoisen kansainvälisen, mutta silti keskisuomalaisen muusikkoryhmän, joka on kokoonpanoltaan ja ohjelmistoltaan vähän "erilainen".

Kyseessä on Vaajakoskella harjoituksiaan pitämään kokoontuva seitsenhenkinen laulu- ja soitinyhtye Elohiiri.

Yleisö saa tämän kevään ensikosketuksensa tähän yhtyeeseen ja sen irlantilaishenkiseen ohjelmistoon Vaajakosken Liekkilässä 02.05.2009, jolloin se konsertoi siellä uudistuneella kokoonpanollaan:

Robert Boulter, kitarat, laulu, sanoitukset ja sävellykset, (The Boss)

Jaana Eloranta, viulu ja laulu, (The Second Boss)

Jouko Utriainen, kitara ja taustalaulu, yhtyeen audiovisuaalinen tekniikka

Augustin Muhiya, rytmisoittimet, laulu, tanssi

Karela Viljanen, piano

Pertti Lassi, huilu ja tenorisaxofoni

Mikko Oinonen, kontrabasso

Lippuja myynnissä myös RikkiMikon myymälässä. Tilaa liput konserttiin, niin saat alennusta OptiMSM- tuotteista! OptiMSM-tutustumispakkaus (150 g, arvo 12,00 €) veloituksetta, jos tilaat konserttilipun Liekkilän konserttiin! Lippuja rajoitettu määrä. Soita maksutta ja tilaa!

Lue lisää Elohiirestä klikkaamalla: http://www.elohiiri.fi/

SUURI GAALAKONSERTTI

2009-03-15T21:06:00.013+02:00

Operettiteatteri Bravo! esittää

SUURI GAALAKONSERTTI

operetti-, musikaali- ja elokuvasäelmiä

Lauantai 28.3. klo 19 Kuopion Musiikkikeskuksen Konserttisali

OPERETTITEATTERI BRAVO
esittää operetti-, musikaali-, ja elokuvasävellyksiä

Marjukka Tepponen
Jukka Saarman
Salonkiorkesteri Bravo, johtajana Sakari Tervo

Hämeenlinnan Verkatehtaalla
Pe 3.4.2009 klo 19:00

Jyväskylän Paviljongissa
La 4.4.2009 klo 19:00

Tällä mainoksella RikkiMikko haluaa kannustaa lukijoitaan parantamaan elämänsä laatua tulemalla kuuntelemaan hyvää elävää musiikkia. RikkiMikko kutsuu samalla kaikki hyvän ja viihdyttävän musiikin ystävät nauttimaan suuren maailman parhaista herkkupaloista. Ohjelmassa Emmerich Kalmanin, Franz Leharin, Francesco Sartorin (Con te partirò), Andrew Lloyd -Webberin (All I Ask of You Kuuntele!), Theo Mackebenin (Warum), ym. maailmanmainetta niittäneiden säveltäjien parhaita sävellyksiä.

Esiintyjinä Suomen eturivin taiteilijoita, joista mainittakoon Jyväskylän konsertissa esiintyvät sopraano Emilia Vesalainen, tenori Hannu Jurmu, sopraano Marjukka Tepponen ja tenori Jukka Saarman. Säestävää yhtyettä johtaa Sakari Tervo. Konsertin juontaa sovittaja-ohjaaja Taava Hakala

Hämeenlinnan konsertissa vuorossa ovat:
tenori Jyrki Anttila
sopraano Emilia Vesalainen
tenori Jukka Saarman
sopraano Ulla Paakkunainen
Juontajana Stuart Köhler
Salonkiorkesteri Bravo! joht. Sakari Tervo

Katso ja kuuntele tämä TV:stä tuttu mainosvideo!

Marjukka Tepposesta vielä muutama sana, jotka Timo Mustakallio- laulukilpailun tuomaristo lausui päätösraportissaan:

Vahvojen naisten
laulukilpa

Henkeväksi ja herkkävaistoiseksi tulkitsijaksi osoittautuneen Marjukka Tepposen sopraano oli nautittavan soinnikas ja kypsänoloisen helmeilevä.

Kun kilpailua oli päivällä käyty aloittajasta aakkosjärjestyksessä edettynä kuudenteen laulajaan, oli jo käynyt selväksi se, että puhuttelemaan kykenevän laulajan on äänensä hallinnan lisäksi oltava musiikillisia ja tekstityylejä ymmärtävä ja monella tavalla oivaltava

Fire.fm

2009-02-24T00:07:00.007+02:00

Nyt kaikki kuuntelemaan musiikkia tietokoneen Firefox- selaimen kautta! Voit asentaa käden käänteessä Firefoxiin pienen ohjelmanpätkän (add-on), nimeltään Fire.fm, joka avaa erittäin monipuolista musiikkia lähettävän musiikkisoittimen. Voit rekisteröityä maksutta sen käyttäjäksi, kirjautua sitten sisään Firefoxin nuolipainikkeiden alapuolella olevasta palkista ja kuunnella joko omaa mielimusiikkiasi tai vakoilla naapurin musiikkimakua.

Koska musiikkisoittimen repertuaari käsittää käytännössä koko musiikkimaailman kaikki suuntaukset, tyylit, genret, ja koska siihen on integroitu myös erinomainen, rekisteröidyn kuuntelijan musiikkimaun huomioon ottava ja kuuntelijan hallittavissa oleva "arvostelutoiminto", on sinun erittäin helppoa myös jalostaa tuon soittimen ulosantia; jos kuulemasi teos ei sinua miellytä, paina "pysäköintikieltonappia", ja kas, tuota kappaletta ei toista kertaa sinulle tarjota. Jos taas painat sydämen kuvaa, saat tulevaisuudessa samaan kategoriaan kuuluvaa musiikkia kuultavaksesi! Tämä tietysti edellyttää, että olet rekiströitynyt käyttäjä ja kirjautuneena sisään.

Voit myös valita kuultavaksesi eri tyylejä esittävistä ohjelmakokonaisuuksista oman "mieliradioaseman", "sopraano-radion", "pop-radion", rock-radion" tai vaikka "sinfonia-radion", siis eri TAGeja eli avainsanoja, valitsemalla "Start Radio Station"- kentässä "Artist-", "Tag-" tai "User-" valikoissa oman mieleisesi taiteilijan, tyylisuunnan tai Last.fm- käyttäjän (esimerkiksi RikkiMikko1) musiikin. Viimemainitussa tapauksessa tämä radioasema soittaa RikkiMikon mielimusiikkia, siis jazzia, oopperaa, sinfonioita, instrumentaalikonserttoja, musikaalisävelmiä jne, kuitenkin vain hyvää musiikkia!

Voit seurata omaa tai naapurisi kuunteluhistoriaa, koska se tallentuu jatkuvasti. Jokaisen albumin kansikuva on löydettävissä ja näkyvillä. Näin ollen on helppo myös ostaa sellainen omaksi tai ladata koko albumi tai vaikka yksi sen raita, maksua vastaan tietysti. Muusikkokin saa näin palkkansa. Taiteilijoiden albumilistat ovat eräs tämän hienon median parasta antia; katsopa vaikka Sarah Brightmanin albumilistaa! Myös taiteilijoiden esiintymiskalenterit (Events) ja biografiat sekä kuva-albumit (Fotos) antavat faneille kenties ratkaisevan uutta tietoa.

Mustalaisruhtinatar

2009-02-08T23:13:00.036+02:00

RikkiMikko tuntee olevansa etuoikeutettu kansalainen voidessaan osallistua Pieksämäen Poleenin suurprojektin, Emmerich Kalmanin hienon operetin Mustalaisruhtinatar esityksiin, jotka alkoivat 13.02.2009.

Yhteeensä 16 esitystä viedään läpi kevään aikana. Aikataulut voit nähdä oheisen linkin kautta avautuvalta sivustolta, jonka kautta voit tilata myös liput sinulle sopivimpaan esitykseen. Kannattaa pitää kiirettä, koska jo ennen ensi-iltaa (torstaina 12.02.2009) näyttää lippujen kysyntä olleen hyvin vilkasta.

Komea lavastus, hyvällä maulla toteutettu ohjaus, hienostuneet puvut, upeat solistit, täsmällisesti laulava kuoro, sirot tanssijat ja musikaalisesti soittava yhtye antavat hyvät

puitteet akustisesti mainiossa Poleenin salissa esitettävälle juhlaproduktiolle.

Näyttämöllä leiskuu siniveristen lempi, ruhtinaat ja kreivit piirittävät kilvan kaunottaria, ja kaiken yllä leijuvat ensimmäisen maailmansodan uhkaavat ukkospilvet. Musiikki on sielua syleilevän ihanaa ja tottakai elävän orkesterin soittamaa! Tätä älä jätä näkemättä!

Mustalaisruhtinatar (Die Czardasfurstin) on Emmerich Kalmanin säveltämä kolminäytöksinen operetti Bela Jenbachin sanoihin. Operetissa on unkarilaista tunnelmaa, tulisia csardasrytmejä ja tunteellisia valsseja.

Kuvassa Eeva Kähärä Stasin roolissa

Operetin juonena on kahden päähenkilön, Sylvan ja Edwinin rakkaustarina. Sylva Varescu on varieteelaulajatar ja Edwin Lippert Weylersheimin ruhtinas. Edwinin perhe ei hyväksy poikansa suhdetta Sylvaan, vaan on naittamassa Edwiniä tämän serkulle, Stasille. Stasi rakastuu onneksi Edwinin ystävään, kreivi Boniin, ja vihdoin Sylva ja Edwinkin saavat toisensa.

Operetin esitysaikataulun löydät myös tämän blogin alaosan kalenterista.

Savon Sanomien Pirkko Heikkinen arvioi ensi-illan esitystä. Löydät artikkelin täältä. RikkiMikko oli mukana esityksessä, vaikka Pirkko Heikkinen antaakin asiasta virheellisen kuvan kertomalla, että yhtyeessä esiintyi viisi nuorta muusikkoa. Liekö silmälasit unohtuneet pois matkasta vai oliko se vain kohteliaisuutta?

Viihtyisiä operettikokemuksia toivottaen RikkiMikko

Heikki Rautasalo on poissa

2009-01-28T23:47:00.011+02:00

Torstaina 22.01.2009 meitä hyvän musiikin ystäviä kohtasi suuri suru: hyvä ystävämme ja suuri muusikko, hieno pedagogi, kapellimestari, sellotaiteilija Heikki Rautasalo poistui keskuudestamme.

Heikki Rautasalo oli yksi Suomen monipuolisimmista esiintyvistä muusikoista. Opiskeltuaan Sibelius-Akatemiassa sekä Pariisissa, Hän antoi ensikonsertin Helsingissä Ralf Gothonin kanssa. Tämän jälkeen Rautasalo toimi mm. Lahden kaupunginorkesterin ja Radion Sinfoniaorkesterin soolosellistinä. Hän soitti myös Radion nykymusiikkiyhtyeessä ja Helsingin kamariorkesterissa sekä lukuisissa kamariyhtyeissä. Perustamassaan Finlandia -kvartetissa Rautasalo soitti vuodesta 1969 kvartetin koko 25- vuotisen toiminnan ajan.

Vuodesta 1974 lähtien Rautasalo toimi myös kapellimestarina johtaen sekä kamari- että sinfoniaorkestereita. Rautasalo on konsertoinut Pohjoismaiden lisäksi entisessä Neuvostoliitossa, lukuisissa Euroopan maissa, Ecuadorissa, Japanissa, Kiinassa ja Meksikossa. Hän on tehnyt lukuisia levytyksiä ja kantaesityksiä. Vuonna 1985 Heikki Rautasalo toimi professorina Shanghain konservatoriossa.

Vuodesta 1987 Rautasalo opetti sellonsoittoa ja kamarimusiikkia Sibelius-Akatemiassa. Hän on ollut myös Jyväskylän Kesän ja Sibelius-Akatemian konserttikeskuksen taiteellisena johtajana.

RikkiMikko muistaa Heikin hienona persoonana, joka kannusti kanssaihmisiään, oppilaitaan, läheisiään, muusikkotovereitaan ja ystäviään voittamaan vastoinkäymisiään iloisella ja positiivisella elämänasenteellaan, hyvällä esimerkillään, mutta myös huumorilla. Monet yhteiset musiikkihetket, harjoitukset, kiertueet ja konsertit Jyväskylän Kamariorkesterin kanssa mm. kotimaassa ja esimerkiksi Meksikossa jäivät unohtumattomina mieleen.

Lämpimät muistot Heikistä eivät katoa koskaan!

Ennen kuin alkaa valittaa omia vaivojaan, olisi hyvä käydä katsomassa oheinen video, jonka Heikki jätti jälkeensä. Jos nähdyn jälkeen vielä on jotain valittamista, tilanne lienee aika paha. Siinäkin tapauksessa Heikki antaa lohdutusta vielä haudankin takaa! Muista: musiikki on lohdutuksen tuoja myös sinulle, kuten se oli Heikille! Iloitkaamme siitä, että Heikin ei enää tarvitse kärsiä kivuista. Jaksamista Kirstille ja lapsille!

Lämpimin ja osaaottavin terveisin RikkiMikko

Musiikki on eräs suurimmista meille annetuista lahjoista ja uskomattoman hieno lohduttaja myös ahdistuksen hetkellä. Se on suuri apu myös moniin muihin vaivoihin. Nauttikaamme sävelten rikkaasta maailmasta! Antakaamme ajatustemme levätä sen sulojen parissa! Pois paha maailma - ainakin hetkeksi!

Eroica Trio

2008-09-28T01:22:00.011+03:00

Eroica Trio

Eroica Trion virallinen kotisivu

You tubesta voit käydä kuuntelemassa ja katsomassa Eroca Trion esityksiä. Valikoma on hyvin kattava. Ohjelmisossa on myös jazzia Eroica Trion tapaan! Ole hyvä ja klikkaa!

Eroica Trio - Google-haku

Uskomaton pianotrio! Todellista naisenergiaa! Löysin tämän yhtyeen musiikkia AccuRadiosta, sen klassisen musiikin kanavalta ja ihastuin ikihyväksi.

Kannattaa käydä kuuntelemassa tätä kokoonpanoa. Olipa kyseessä Beethovenin pianotrio tai kolmoiskonsertto, tai säveltäjien Tomaso Albinoni, Johann Sebastian Bach, Ernest Bloch, Paul Cantelon, Frederic Chopin Antonin Dvorak, Dmitry Shostakovich, Sergey Rachmaninov, teokset, musiikin ilmaisu herättää aina voimakkaita tunteita, ja musiikillinen nautinto on taattu!

Käy katsastamassa trion kotisivulta, mitä he ovat saaneet aikaiseksi!

Täältä löydät ajankohtaista tietoa (Wikipedia) tästä hienosta yhtyeestä. Myös tämä artikkeli saattaa valaista asiaa jollain tavoin.

Discografia

Galleria

Suomen Muusikkojen Liitto, muusikkojen etujärjestö

2008-06-18T00:12:00.006+03:00

Tänään 17.06.2008 RikkiMikolla oli erityisen hieno päivä! Lepakko (kolmas esitys) sujui ukkosen aiheuttamista lisäväreistä huolimatta aivan hienosti, jos ei nyt jotain pientä ulkopuolisen äänimateriaalin aiheuttaman häiriön vuoksi syntynyttä hässäkkää oteta huomioon. Tai onhan se otettava huomioon selittävänä tekijänä sille, että kaikki se, mikä tuli näyttämöltä ei kuulunut aivan samalla tavalla kuin silloin harjoituksissa; salamien sinkoilu, sateen rapina ja ukkosen jylinä saattoivat jollain tavalla viedä osan huomiokyvystä ja vaikuttaa ihanteellisen tuloksen saavuttamiseen. Suomen luonto on niin arvaamaton, mutta kaikessa muuntuvuudessaan aivan käsittämättömän ihana - haasteellisen ihana!

Kotona sitten kaiken kruunasi se, että hyvää musiikkia kuunnellessa (iltaisin kuuntelen tätä kanavaa, mutta päivät, asiakkaiden paketteja pakatessa ja muuta päivittäistä rutiinia hoidellessani kuuntelen lähes yksinomaan klassista musiikkia, näitä kanaviahan on vaikka kenelle jakaa!), niin, löysin Suomen Muusikkojen Liiton, oman ammattiliittoni sivut ja sieltä erään idolini haastattelun: Jorma Katrama kertoi hienoja kokemuksiaan todella pitkältä uraltaan eräänä johtavana alansa taitajana, pedagogina, orkesteri- ja myös jazzmuusikkona, solistina ja ammattiyhdistysvaikuttajana.

AccuRadio - The Next Generation of Radio

2008-05-22T17:45:00.009+03:00

AccuRadio - The Next Generation of Radio

Uusi (ainakin RikkiMikolle aivan uusi) radioasema löytyi sattumoisin nettiä selatessa. Tämän uuden sukupolven aseman nettisivuilla on monenlaista tietoa musiikin eri lajeista läpi koko taidemuodon skaalan: Rock, Pop, Jazz, Classical, Oldies, Country, Urban Latin, Vocals, World ja monta muuta (esimerkiksi Swingin' Pop Standards). Sieltä löydät myös musiikkiin ja musiikkiteollisuuteen liittyviä uutisia ja sivukartan, jonka avulla voit tehdä retkiä eri tyyppisten musiikkilajien moninaisessa maailmassa. Aivan erinomainen musiikkitiedon ja etenkin musiikin historian opiskeluväline, jonka parissa voi viettää myös vapaa-aikaansa.

Voit ostaa ja ladata musiikkia omalle tietokoneellesi vaivattomasti suoraan AccuRadion sivulta, kun ensin olet koekuunnellut ostoksesi. Siis ei mitään sikaa säkissä- ostoksia!

Radiossa on useita kanavia ja niillä vielä alikanavia, esimerkiksi säveltäjien, aikakausien tai solistien tai orkesterien mukaisesti järjestettyjä: Beethoven, Brahms, Dvorak, Vivaldi jne (Classical Masterpieces), tai 20:n vuosisadan musiikki, Barokki, Nykymusiikki, Jazz, Pop.

Jos haluat kuunnella vain huilisteja, esimerkiksi Patrick Gallois, Paula Robinson, James Gallway, valitse vastaava alikanava: Flute Soloists. Niille, jotka haluavat nauttia eurooppalaisesta (European Orchestras) tai amerikkalaisesta orkesterisondista, on oma vaihtoehtonsa!

Tässä muutamia kanavia:

- Jazz
- Classical
- Latin
- Rock
- Pop
- Oldies
- Country
- Soul
- Vocals

Mukavia kuunteluhetkiä!

Tekniset vaatimukset
AccuRadio toimiii Internet Explorerin versiolla 5.5 tai sitä uudemmalla, sekä Netscapella (7.1 tai uudempi). Firefoxin käyttäjiä kehotetaan asentamaan käynnistyksen yhteydessä pieni ohjelmanpätkä, joka sallii AccuRadion toiminnan. Tämä toimenpide tarvitaan vain ensimmäisellä käyttökerralla.

Koska tämän blogin sivuille on asennettu valmiiksi linkkejä AccuRadioon, pääset suorinta ja vaivattominta tietä hyvää musiikkia kuuntelemaan, kun kirjaudut sisään aina edellä mainittujen linkkien kautta. Macin käyttäjät tarvitsevat OS "Pantherin" tai "Tigerin" (PowerPC tai Intel) viimeisimpien päivitysten asennukset: AccuRadio toimii Safarilla, Firefoxilla ja Caminolla.

Hyräilyn tunnistin eli Kännykkä kertoo sävelmän

2008-05-17T00:43:00.004+03:00

TekniikanMaailman viimeisin numero (10/08) kertoi mielenkiintoisesta uudesta innovaatiosta, joka voi johtaa hauskaan ohjelmaosioon illanistujaisissa: moderniin kännykkään liitetty hyräilyn tunnistin saattaa tulevaisuudessa kertoa tarkalleen kännykkään hyräilemäsi kappaleen nimen ja esittäjän! Tieto tulee alle minuutissa. Mikä hauska ohjelmanumero ravintolaillan tai mökillä vietetyn nuotiotuokion viihdykkeeksi!

Amerikkalaisen Gracenote-yhtiön ylläpitämään tietokantaan on tallennettu yli kahdeksan miljoonan musiikkiesityksen tunnistetiedot. Tämä on lajissaan maailman laajin tietokanta, joka sisältää nuo mainitut yli kahdeksan miljoonan teoksen tiedot. Tietokanta laajenee noin 25 000 kappaleen viikkovauhtia, ja tällä MusicID- palvelulla on noin miljoona päivittäistä käyttäjää! On varmaankin kokeilemisen arvoinen asia? TM tutki tällä hetkellä toiminnassa olevan MusicID:n toiminnon luotettavuutta ja totesi sen toimivan, ei täysin erehtymättömästi, mutta pääosin luotettavasti. Myöhemmin käyttöön otettava hyräilyn tunnistin toivottavasti sitten tunnistaa myös kännykkään lauletun melodian perusteella yhtä tarkasti kuin tällä hetkellä käytössä oleva menetelmä tunnistaa stereoista tulevan musiikkiesityksen.

Mukavia mökki-iltoja toivottaa RikkiMikko!

Muista Vipukirves, kun alat pilkkoa puita!

Operettikavalkaadi Jyväskylän Paviljongissa

2008-04-16T23:07:00.004+03:00

RikkiMikko haluaa muistuttaa, että Operettiteatteri Bravon konsertti, Operettikavalkaadi on aivan kohta käsillä; 25.04.2008 Jyväskylän Paviljongin suuri sali täyttyy iki-ihanista sävelmistä ja tietysti innokkaasta yleisöstä. Tähtisolisteina esiintyvät Arja Koriseva ja Raimo Sirkiä. Lippuja saattaa saada vielä, kun toimii nopeasti!

Voit tilata liput itsellesi tai vaikka lahjaksi ystävillesi Internetin kautta (Lippu.fi). Lippupisteen lahjakortilla voi ostaa lippuja ennakkomyyntipisteistä mihin tahansa Lippupisteessä myynnissä olevaan tilaisuuteen. Lahjakortti käy maksuvälineenä myös tapahtumanjärjestäjän lipunmyynnissä.

Lahjakortti on voimassa vuoden ostopäivästä.

Kesällä ja syksyn mittaan eri puolilla Suomea esitettävän Johann Straussin Lepakko Operetin musiikista ja pukuloistosta voit poimia
makupaloja YouTuben videotallenteista:

- Fledermaus Overture
- I Akt : Introduktion.
- No 2: Terzett
- No 5: Finale
- No 7: Couplet (Prinssi Orlofsky, Bravon projektissa Marja Peura)
- No 8: Mein Herr Marquis
- No 9: Duetto
- No 10: Klange des Heimats; Csardas
- No 11: Bruderlein, Bruderlein und Schwesterlein
- No 15: Ich Stehe Voll Zagen
- No 16: Finale III

Käy kuuntelemassa ja katsomassa!

Argentiinalainen tango

2008-04-06T23:44:00.005+03:00

Mariano Mores

Mariano Mores (Mariano Martínez, syntyi San Telmossa, Buenos Airesissa helmikuun 18 vuonna 1918) aloitti uransa pianistina yhteistyössä Francisco Canaran kanssa, jota voidaan pitää eräänä tango-orkesterin isänä. 1940-luvulla Mores perusti oman tango-orkesterinsa, johon hän liitti mukaan uusia instrumentteja, kuten urut ja sähkökitaran. Hän on säveltänyt musiikkia useihin elokuviin, ja hän lukeutuu menestyksekkäimpien argentiinalaisen populaarimusiikin säveltäjien joukkoon. Espanjankielen taitajille löytyy lisätietoa alempaa. Teksti on lainattu Last.fm:n esittelystä.

Nyt kun Jyväskylä Sinfonian ohjelmassa alkavalla viikolla on ohjelmassa konsertti, joka on otsikoitu nimellä "El concierto del nuevo tango" (solistina Martin Alvarado ja jyväskyläläinen yhtye Quinteto iOtra Vez, molemmat argentiinalaisen tangon spesialisteja), saattaa olla mielenkiintoista vertailla suomalaista ja argentiinalaista tangoa keskenään. Se onnistuu helposti, kun klikkaat vuoron perään asianomaisia linkkejä, jotka löydät eri musiikkilajien linkkiluettelosta tämän blogin alareunasta. Sieltä löydät myös linkin suoraan Astor Piazzollan ja Kronos Quartetin musiikkiin.

De Wikipedia, la enciclopedia libre
Saltar a navegación, búsqueda

Mariano Mores (Mariano Martínez) es un músico argentino especializado en tango.

Nació en el barrio San Telmo, Buenos Aires, el 18 de febrero de 1918. Estudió en el conservatorio D´Andrea en Lanús Oeste. Hizo el Profesorado de Música Clásica en sólo tres años; a los catorce años ya trabajaba en el café Vicente de la calle Corrientes. Fue acompañante en el conjunto criollo "La Cuyanita" y por un tiempo fue pianista de Roberto Firpo.

Estrenó sus primeras composiciones en el Trío Mores, que integraba junto a las hermanas, Margot y Myrna Mores. Se casaría con Myrna y adoptaría el apellido Mores, como nombre artístico En 1938 compuso varias obras para la película "Senderos de Fe" que no tuvo éxito, pero que le dio la oportunidad de conocer gente del ambiente, por ejemplo R. Sciammarella y Alberto Vaccarezza. Fue piano solista en la orquesta de Francisco Canaro entre 1939 y 1948; formó su propio grupo y ese mismo año debutó en la sala del Teatro Presidente Alvear, dirigiendo una gran orquesta.

Tiene más de 300 grabaciones. Su primer cantor fue su hermano Enrique, con el seudónimo de Lucero. Por su orquesta desfilaron muchos vocalistas: el uruguayo Mario Ponce de León, Aldo Campoamor, Carlos Acuña, Miguel Montero, Hugo Marcel y su hijo Nito Mores, que falleciera en 1984. (read more)

2008-04-05T00:45:00.003+03:00

Norah Jones

Peace is for everyone!

Rauha kuuluu kaikille!

Kuuntelepa tämä iki-ihana laulu, jonka esittää Ravi Shankarin tytär, maaliskuun 30. vuonna 1979 New Yorkissa syntynyt Norah Jones. Hän aikamme suosituimpia jazz-laulajia. Hän on ollut jäsenenä Wax Poetic- ryhmässä ennen debyyttiään albumilla Come Away With Me. Häntä voidaan vielä kuulla heidän kanssaan kahdella raidalla levyllä Nublu Sessions

Norah Jones, born on March 30th 1979 in New York City, is one of the most popular jazz and jazz-influenced singers of our time. She was a member of Wax Poetic before her debut album Come Away With Me. She can still be heard singing with them on two tracks of their release, Nublu Sessions.

Her debut album Come Away With Me sold 18 million copies worldwide and won 5 Grammy Awards in 2003.

Her second album, Feels Like Home, with folk tendency, is the highest-selling album in the history of Blue Note Records with over a million copies sold within the first week. Norah Jones was listed among the most influential people of 2004 by the Time Magazine.

On January 30, 2007 Norah Jones released her third album, Not Too Late - a collection of 13 original songs, itunes includes a bonus live track of the song Sinkin' Soon. This was the most pre-ordered album of all time on Amazon.com.

The daughter of The Beatles-influencing sitar virtuoso Ravi Shankar, Jones doesn't closely follow any particular genre, rather she brings her unique jazzy flavor to songs with roots in country, folk, Americana, and modern light jazz and pop.

Reino Helismaan kupletteja

2008-04-04T14:42:00.002+03:00

Iltamat perinteiseen tapaan

Lauantaina 5.4.2008 klo 19:00 Laukaan Kuusan Nuorisoseurantalolla järjestetään vanhan hyvän ajan Iltamat. Esiintyjinä on Laukaan kansalaisopiston laulun harrastajat ja Naiskuoro Anopinkielet Lievestuoreelta. Esityksen on valmentanut Marja Peura ja oopperalaulaja Ritva Auvinen on ollut mukana sparraamassa ja hänet voi bongata myös iltamissa.

Esityksessä säestää yhtye, jossa soittaa pianoa Marja Peura, rumpuja Esko Saari ja kontrabassoa RikkiMikko. Ohjelmaosuuden jälkeen on puolitoista tuntia tanssia iltamaorkesterin tahdittamana. Sen kokoonpanoon kuuluu edellä mainittujen muusikoiden lisäksi Matti Ikonen, harmonikka ja Jouni Tukiainen, kitara ja laulu.

Tervetuloa nauttimaan kuplettitaiteesta ja vanhasta tanssimusiikista!

Liput 5,00 €

Giovanni Battista Pergolesi: Stabat Mater

2008-03-13T23:50:00.009+02:00

Näin pääsiäistä odotellessa moni haluaa varmaan rauhoittua nauttimaan hyvästä musiikista. Tietysti aiheeseen liittyen sopivaa kuultavaa on aivan taatusti Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater (Partituuri). Amen. Teosta esitetään monilla paikkakunnilla perinteisesti juuri näin pääsiäisen aikaan; asiassa ovat kunnostautuneet erityisesti seurakunnat. Niinpä ainakin seuraavilla paikkakunnilla voit käydä nauttimassa tästä ihanasta teoksesta pääsiäisviikolla:

Tikkakoski: su 16.03.2008: Tikkkakosken kirkko
Vaajakoski: ma 17.03.2008 Vaajakosken kirkko.
Jyväskylä: 18.03.2008 Tikan kirkko.

Esiintyjät 17.03. ja 18.03.2008:

solistit: Sirpa Lampinen ja Liisa Partanen

I vl: Maria Typpö ja Kati Weijo

II vl: Camilla Leponiemi-Perätalo ja Tapani Partanen

vla: Matti Hannukainen

vc: Juhani Partanen

cb: Mikko Oinonen

org: Hanna Knuutila

Lisätietoa teoksesta ja sanat löydät helposti napsauttamalla seuraavaa linkkiä.

17.03.2008klo 19:00 Vaajakosken Kirkko (Jyväskylän maaseurakunta) ja 18.03. 2008 klo 18:00 Tikan Kirkko (Jyväskylän kaupunkiseurakunta). Tule kuuntelemaan ja hiljentymään!

Symphony Tag Radio – Last.fm

2008-03-04T18:25:00.000+02:00

RikkiMikon tämän päivän hyvä työ oli löytää aivan uusi tuttavuus säveltaiteen piiristä - säveltäjä, josta ei ollut aikaisempia muistijälkiä: Sir Arnold Edward Trevor Bax. Englantilainen säveltäjä ja runoilija, jonka musiikillisessa tyylissä sekoittuvat romantiikka ja impressionismi, mutta myös kelttiläinen vaikutus. Orkesteriteoksista paljastuu kompleksisuus ja värikäs instrumentaatio. Runoilijana hän esiintyi pseudonyymin takana, Dermot O’Byrne oli hänen runoilijanimensä.

Arnold Bax

1,752 plays scrobbled on Last.fm

Sir Arnold Edward Trevor Bax, KCVO (8 November 1883 — 3 October 1953), was an English composer and poet. His musical style blended elements of Romanticism and Impressionism, always with a strong Celtic influence. His orchestral scores are noted for their complexity and colourful instrumentation. Bax’s poetry and stories, which he wrote under the pseudonym of Dermot O’Byrne, reflect his profound affinity with Irish poet William Butler Yeats and are largely written in the tradition of the Irish Literary Revival.

Symphony Tag Radio – Last.fm

Operettiteatteri Bravo. Johann Strauss: Lepakko

2008-02-28T20:53:00.005+02:00

Muistathan: RikkiMikon ilmainen puhelinnumero löytyy tämän linkin kautta. Soita!

Koska Lepakkokuume alkaa vähitellen ainakin Keski-Suomessa nousta, RikkiMikko päätti kirjoittaa jotain Johann Straussin operetista Lepakko.

Alempana on linkkejä, joiden kautta voit katsella aiheeseen liittyviä hienoja videotallenteita. Koska Internet yhteydet saattavat olla joskus tällaisten streaming video- ohjelmien pullonkaula - esitykset saattavat ajoittain häiritsevästi katketa - kannattaa toisto pysäyttää alussa joksikin aikaa, jotta puskurimuistiin ehtii tallentua riittävästi dataa. Latauksen kehitystä ilmaiseva punainen viiva kertoo tilanteen. Kun viivaa on tullut riittävästi, voi toiston aloittaa, ja kas, toistoon ei välttämättä enää niitä katkoja tulekaan. Anna palautetta tästäkin asiasta, jos tarvetta ilmenee!

Liitän tähän linkin Operettiteatteri Bravon sivuille, jotta halukkaat voivat käydä tarkastamassa sieltä tämän ammattiteatterin ihan virallisen ja päivitetyn tiedon kapellimestarista, solisteista, kuorosta, tanssiryhmästä, orkesterista, esitysten ajankohdista jne.

Taustatietoa Johann Strauss nuoremman operetista Lepakko (video).

Lepakon saksankielinen libretto avautuu luettavaksi täältä.
Saattaa olla hyödyksi tai ainakin iloksi tulostaa libretto paperille tai avata se uuteen ikkunaan, ennen kuin alkaa kuunnella ja katsella alempana olevista linkeistä avautuvia operettivideoita.

Operetin musiikista ja pukuloistosta voit poimia makupaloja:
- Fledermaus Overture
- I Akt : Introduktion.
- No 2: Terzett
- No 5: Finale I
- No 7: Couplet (Prinssi Orlofsky, Bravon projektissa Marja Peura)
- No 8: Mein Herr Marquis
- No 9: Duetto
- No 10: Klange des Heimats; Csardas
- No 11: Bruderlein, Bruderlein und Schwesterlein
- No 15: Ich Stehe Voll Zagen
- No 16: Finale III

Toivottavasti tämä teksti ja ohessa olevat videot osaltaan helpottavat yleisöä teoksen hienouksien ymmärtämisessä. Kesällä sitten joukolla seuraamaan iki-ihania musiikkihetkiä! Aikataulut löydät siis täältä, Bravon omalta Internet- sivulta.

RikkiMikko toivottaa hyvää lopputalvea ja aurinkoista alkavaa kevättä

Musiikin lähteiden valinnasta

2008-02-25T23:39:00.004+02:00

Innokkaana musiikin ystävänä RikkiMikko on viime aikoina miettinyt eri musiikin lähteiden merkitystä kuuntelun kannalta. Tällä hetkellä on käytettävissä eri tyyppisiä musiikkia kuultavaksi tuottavia lähteitä: perinteinen Ylen Ykkönen , Classic FM, joskus harvoin televisio, aidot konsertit, CD- levyt ja mp3- soittimet, tietokoneen kautta kuunneltavat nettiradiot sekä itse tuotettu musisointi.

Radiosta ja televisiosta tulevaan musiikkiin et voi juurikaan vaikuttaa; sieltä tulee se, mitä sieltä on määrätty tulevaksi. Kanavaa vaihtamalla voit tietysti siirtyä ehkä genrestä toiseen, toisin sanoen, jos joku klassisen musiikin kanava ei miellytä, vaihdat kevyen puolelle, esimerkiksi Iskelmä, Groove FM, Radio Nova, Voice ja niin edelleen, joista tulee sitten sitä, mitä juontajan mieleen on pälkähtänyt. Jazzin suhteen sitä paitsi valinnan mahdollisuudet lienevät tällä hetkellä Suomessa aika vähäiset. Sitä lajia tulee tiettynä viikonpäivänä tiettyyn kellonaikaan puoli tuntia, ja sillä selvä. Ajansiirtolaitteet tietysti muuttavat tilannetta, ja voit hyvin tallentaa jonkun esityksen ja kuunnella sen sitten silloin, kun sinua miellyttää.

Konserttiin menet kuuntelemaan nimenomaan sitä ohjelmistoa, jonka joku orkesterin asiasta päättävä elin on kuukausia aikaisemmin suuressa viisaudessaan päättänyt. Sinä valitset vain joko tai, siis joko menet konserttiin tai jätät menemättä, muuta valintaa et voi tehdä! Toki ne elämykset sitten ovat usein aivan omaa luokkaansa, kun voi paitsi kuulla hienoa musiikkia, myös nähdä kuinka sitä tuotetaan. Usein akustinenkin puoli musiikkihetken nautinnossa siellä konserttitilassa on toista luokkaa, kuin radion tai television välittämä, ainakin silloin, jos sattuu asumaan kerrostalossa tai muuten vain joutuu varomaan naapurien häiriintymistä.

Tämän kirjoituksen ajatuksena on tuoda esiin eräs uusi aspekti musiikin kuuntelussa, nimittäin tietty yllätyksellisyys, jonka nettiradio vain voi tuoda; tiedät suunnilleen minkä tyyppistä musiikkia on tulossa, jos valitset esimerkiksi last.fm:n hakemistosta Jazz tai Big Band, siis jonkun tietyn genren, tai jos valitset vaikkapa Patrick Gallois tai Mozart, voit odottaa saavasi kuulla huipputason huilumusiikkia tai vastaavasti wieniläisklassista sinfoniamusiikkia, vaikkapa Haydnia, last.fm kun ei aina suoraan ryhdy soittamaan välttämättä juuri valintaikkunaan kirjoitetun säveltäjän tai taiteilijan omia teoksia, vaan usein myös heitä lähellä olevia.

Tämä tekeekin asian todella mielenkiintoiseksi. Sinulla on nyt paljon enemmän odotuksia (ja ehkä yllätyksiäkin saattaa tulla), kuin laittaessasi oman sataan kertaan soitetun mielikappaleesi sisältämän CD:n levysoittimeen tai napsauttaessasi (kännykässäsi olevan?) mp3- soittimen päälle. Näistä välineistä kuulet vain sen valikoiman, jonka olet itse aivan tieten tahtoen jostain hankkinut, mutta et mitään muuta.

Last.fm palvelee sinua "oppivana mediana" reagoidessaan sinun mieltymyksiisi: kun kuulet jonkun sinua miellyttävän teoksen, voit ilmaista ihastuksesi painamalla punaista sydämen kuvaa, mikä tavallaan ohjelmoi tulevaa valikoimaa sinun ohjeistuksesi mukaan. Tämä toiminto luonnollisesti edellyttää palvelun käyttäjäksi rekisteröitymistä, jotta tietokoneohjelma voi palvella juuri sinua eikä ota listallesi esimerkiksi naapurin Kaisan toivomuksia. Kaikissa tapauksissa voit painaa ll> eli eteenpäin- merkkiä, jos teos ei miellytä tai jos muuten haluat mennä tarjolla olevalla listalla eteenpäin.

Rekisteröityjen käyttäjien suosikkilistat ovat mainio sielun peili; kuinka ollakaan, kun RikkiMikko napsautti omaa suosikkilistaansa, ensimmäisenä alkoi soida Gustav Holst – Peace, jonka jälkeen tuli sitten Nicolo Paganini – No. 21 In A Major, siis sellaista musiikkia, jonka lähisukulaisia oli tullut joskus merkittyä suosikkeihin. Voit tarkastella myös toisten rekisteröityneiden palvelun käyttäjien mieltymyksiä ja antaa heille vaikka näihin seikkoihin liittyviä kommentteja.

Esitettävään musiikkiin liittyvä henkilö, säveltäjä tai esittäjä on saanut kunkin teoksen aikana näkyvissä olevan pienimuotoisen elämäkerran tai CV:n, joita palvelun rekisteröityneet käyttäjät voivat käydä muokkaamassa, kuten Wikipediassa. Tämä osapalvelu tekee last.fm:stä ajan tasalla pysyttelevän musiikin tietoteoksen, jota opiskelemalla voi täydentää musiikin historian tietämystään.

Palvelu on ilmainen, mutta muusikon elinkeinon harjoittamisen kannalta hyvä puoli on se, että kuunteleva yleisö voi käydä tällä sivustolla myös kätevästi levyostoksilla, jotka voi ladata omalle koneelle ja maksaa kätevästi VISA- kortilla. Valikoima on todella laaja.

Diana Krall

2008-02-13T22:56:00.001+02:00

Tämän päivän "saalis" on tässä alla:

Diana Krall

2,617,616 plays scrobbled on Last.fm

Diana Krall was born into a musical family in Nanaimo, British Columbia, Canada (on the 16th November 1964). She began learning the piano at age four. In high school, she started playing in a small jazz group. At the age of fifteen, she started playing regularly in several Nanaimo restaurants.
Her playing attracted the attention of bass player Ray Brown, who brought her into touch with influential teachers and producers. At age seventeen, she won a scholarship from the Vancouver Jazz Festival to study at the Berklee College of Music in Boston. After three terms she moved to Los Angeles to study with Jimmy Rowles, with whom she also began to sing. In 1990, Krall relocated to New York. She is married to British musician Elvis Costello.

Terveisin RikkiMikko

In Memoriam 2007 on Technorati

2008-02-07T01:47:00.000+02:00

Niiden taiteilijoiden muistolle, jotka poistuivat keskuudestamme viime vuonna 2007.

In Memoriam 2007 on Technorati

Oscar Peterson - Best Pianist ever!

2008-02-01T23:42:00.000+02:00

Oscar Peterson (1925-2007) was a Canadian jazz pianist and composer.

Born in Montreal, Canada, Peterson began learning trumpet and piano from his father at the age of five, but by the age of seven, after a bout of tuberculosis, he concentrated on the piano. Some of the artists who influenced Peterson during the early years were Teddy Wilson, Nat "King" Cole, James P. Johnson, and the legendary Art Tatum, to whom many have tried to compare Peterson in later years. In fact, one of his first exposures to the musical talents of Art Tatum came early in his teen years when his father played an Art Tatum record to him and Peterson was so intimidated by what he heard that he didn't touch the piano for over a week.

He soon developed a reputation as a technically brilliant and melodically inventive jazz pianist, and became a regular on Canadian radio. His United States introduction was at Carnegie Hall, New York City in 1949 by Norman Granz; owing to union restrictions his appearance could not be billed.

Some of his musical associates have included Ray Brown, Ben Webster, Herb Ellis, Ed Thigpen, Niels-Henning Ørsted Pedersen, Louis Armstrong, Stéphane Grappelli, Ella Fitzgerald, Clark Terry, Joe Pass, Count Basie, and Stan Getz. An important step in his career was joining impresario Norman Granz's labels (especially Verve records) and Granz's Jazz at the Philharmonic package, with which he was able to play with the major jazz artists of the time. Granz was also his manager for most of Peterson's career. Some cognoscenti assert that Peterson's best recordings were made for the MPS label in the late 'sixties and early 'seventies. For some years subsequently he recorded for Granz's Pablo Records after the label was founded in 1973 and in more recent years for the Telarc label.

In 1993, Peterson suffered a serious stroke that weakened his left side and sidelined him for two years. However he overcame this setback and went back to touring, recording, and composing on a limited basis. In 1997 he received a Grammy for Lifetime Achievement and an International Jazz Hall of Fame Award. He died on December 24th, 2007 of kidney failure.

Violin Jazz- Stuff Smith

2008-02-01T22:57:00.000+02:00

Voi sitä meininkiä, mikä huokuu tästä upeasta viulistista! Ei mielestäni jää paljon jälkeen Stephaniesta.

Hezekiah Leroy Gordon Smith (14th September 1909-25th September 1967), better known as Stuff Smith, was an American jazz violinist.

Smith was, along with Stéphane Grappelli and Joe Venuti, one of jazz music's preeminent violinists of the swing era. He was born in Portsmouth, Ohio in 1909 and studied violin with his father. Smith cited Louis Armstrong as his primary influence and inspiration to play jazz, and like Armstrong, was a vocalist as well as instrumentalist. In the 1920s he played in Texas as a member of Alphonse Trent's band. After moving to New York he had a regular gig with his sextet at the Onyx Club starting in 1935 and also performed with Coleman Hawkins as well as with younger musicians such as Charlie Parker and Dizzy Gillespie, and later, Sun Ra. Smith was critical of the bebop movement, although his own style represented a transition between swing and bebop. He is credited as being the first violinist to use electric amplification techniques on a violin. He contributed to the song "It's Wonderful" (1938), often performed by Louis Armstrong and Ella Fitzgerald throughout their careers. Smith moved to Copenhagen in 1965, performed actively in Europe, and died in Munich in 1967. Read More

*****************************

Stéphane Grappelli:

"Improvisation, it is a mystery. You can write a book about it, but by the end no one still knows what it is. When I improvise and I'm in good form, I'm like somebody half sleeping. I even forget that there are people in front of me. Great improvisers are like priests, they are thinking only of their God."

"Improvisaatio on mysteeri. Voit kyllä kirjoittaa siitä kirjan, siltikään loppujen lopuksi kukaan ei vieläkään tiedä mitä se on. Kun imprvisoin ja tunnen olevani hyvällä mielin, olen kuin unessa. Unohdan jopa edessäni olevat ihmiset. Suuret improvisoijat ovat kuin pappeja, he ajattelevat vain Jumalaansa."
(Lainaus Wikipediasta, RikkiMikon suomennos).

107,649 plays scrobbled on Last.fm

Stéphane Grappelli (1908-1997) was a pioneering jazz violinist who founded the quintet of the "Quintette du Hot Club de France" with Django Reinhardt. It was allegedly the first all-string jazz band.
Born in Paris, France, to Italian parents, Grappelli started his musical career as a silent film pianist. He later attended the Conservatoire de Paris, between 1924 and 1928.
After his career with Reinhardt, he appeared on hundreds of recordings including sessions with jazz pianist Oscar Peterson, jazz violinist Jean-Luc Ponty, vibraphonist Gary Burton, pop singer Paul Simon, mandolin player David Grisman, rock band Pink Floyd (Wish You Were Here), classical violinist Yehudi Menuhin and orchestral conductor André Previn.

Frank Sinatra’s Biography – Last.fm

2008-01-31T23:07:00.000+02:00

Frank Sinatra’s Biography – Last.fm: "Logged in as RikkiMikko
Dashboard

Frank Sinatra’s Biography

Francis Albert Sinatra (December 12, 1915 – May 14, 1998) was an American jazz-oriented popular singer and Academy Award-winning actor.

Beginning his musical career in the swing era with Harry James and Tommy Dorsey, Sinatra became a solo artist with great success in the early to mid-1940s, being the idol of the "bobby soxers". His professional career had stalled by the 1950s, but it was reborn in 1954 after he won the Academy Award for Best Supporting Actor. He signed with Capitol Records and released several critically lauded albums (such as In the Wee Small Hours, Songs For Swingin' Lovers, Come Fly With Me, Only the Lonely and Nice 'n' Easy). Sinatra left Capitol to found his own record label, Reprise Records (finding success with albums such as Ring-A-Ding-Ding, Sinatra at the Sands and Francis Albert Sinatra & Antonio Carlos Jobim), toured internationally, and fraternized with the Rat Pack and President John F. Kennedy in the early 1960s. Sinatra turned fifty in 1965, recorded the retrospective September of My Years, and scored hits with "Strangers in the Night" and "My Way". Sinatra attempted to weather the changing tastes in popular music, but with dwindling album sales and after appearing in several poorly received films, he retired in 1971. Coming out of retirement in 1973, he recorded several albums, scoring a hit with "(Theme From) New York, New York", and toured both within the United States and internationally until a few years before his death in 1998.

Sinatra was born in Hoboken, New Jersey and had three children; Nancy, Frank Jr. and Tina by his first wife Nancy Barbato. He was married three more times, to the actresses Ava Gardner and Mia Farrow and finally to Barbara Marx, to whom he was married at his death.

Early life

Francis Albert Sinatra was born in Hoboken, New Jersey to a family living at 415 Monroe St. in Hoboken. He was the only child of a quiet Sicilian fireman, Anthony Martin Sinatra ). Anthony had emigrated to the United States in 1895. His mother, Natalie Dolly Garavanta ), was a talented, tempestuous Ligurian, who worked as a midwife, Democratic party ward boss, and part-time abortionist. Known as "Hatpin Dolly," she emigrated in 1897. Although it is part of the Sinatra folklore that Frank had an impoverished childhood, he was actually brought up in a middle-class environment, due to his father's secure job as a fireman and his mother's strong political ties to the Democratic Party in Hoboken. More exactly, the home he was raised in, especially after the age of 5, was comfortably middle-class even as the surrounding neighborhood tipped toward lower middle class.

Following his teen years in New Jersey, Sinatra was interested in serving his country during World War II. But on December 9, 1941, close to his 26th birthday, Sinatra was classified as 4-F at Newark Induction Center, due to a punctured eardrum he suffered from a difficult forceps delivery. This allowed Sinatra to pursue entertainment, rather than being enlisted in the Army Air Corps.

Early career

One of Sinatra's earliest jobs as a singer was at the Hoboken Union Club where, in 1935 he got his first break when his singing group, The Three Flashes, along with Harold Arlen, were approached by talent scout Edward 'Major' Bowes. Frank's mother, Dolly, had been instrumental in getting her son work during these years, and managed to persuade the trio to include Frank, who would appear in non-singing roles - as a waiter and as part of a blackface minstrel group - in promotional films for Major Bowes' Amateur Hour.

In September 1935 he appeared on the Major Bowes Amateur Hour as part a group called the Hoboken Four. The group won the show's talent contest with a record 40,000 votes, which led to a national tour with Bowes. Sinatra then took a job as a singing waiter and MC at the Rustic Cabin in Englewood, NJ. (Legend has it that Frank Sinatra was actually not going to get this job but when the first choice Frankie Manion turned down the job, the owner chose Sinatra.) The pay was a mere $15 a week, and Sinatra was left to carry his own public-address system around to local gigs, but the Rustic Cabin gig would allow Sinatra to be heard across New York on the WNEW radio station. In 1939 the wife of bandleader and trumpet player Harry James heard Sinatra on the radio. James, whom Sinatra had been trying to contact via photos and letters, hired Sinatra on a salary of $75 a week and the two recorded together for the first time on July 13, 1939.

Although the Harry James Orchestra never met with a huge amount of success, they were generally well received, and Sinatra, who recorded ten songs with the group for Brunswick and Columbia, gained a great deal of experience, and good notice from the likes of Metronome, during his tenure with the group. At the end of the year he left James to join the Tommy Dorsey Orchestra, where he rose to fame as a ballad singer. His first and biggest hit with the band was 1940s "I'll Never Smile Again," which spent several weeks at number one - and was the first "number one" - on Billboard magazine's then-new chart of America's top-selling records. His vast appeal to the "bobby soxers," as teenage girls were called, revealed a whole new audience for popular music, which had appealed mainly to adults up to that time. (The complete span of his career with Dorsey was released in the 1994 box set The Song Is You.)

From March 13 to April 9, 1940 Sinatra sang with the Tommy Dorsey Band at the New York Paramount, the venue in which he, as a solo singer, caused pandemonium during the coming years. On record, Sinatra cut 29 singles with Dorsey during 1941 and was named Male Vocalist of the Year by Billboard that May. His departure from the Dorsey Band was announced on stage at the Circle Theatre in Indianapolis on August 28, 1942.

The Columbia Years and "The Voice"

In 1943, he signed with Columbia Records as a solo artist with initially great success, particularly during the musicians' recording strikes. Vocalists were not part of the musician union and were allowed to record during the ban by using a cappella vocal backing. Sinatra scored several hits during the strike, then enjoyed one of his biggest hits when the strike ended with "Saturday Night Is the Loneliest Night of the Week." He also starred on radio programs during this period and was widely considered the nation's second-most-popular singer, behind Bing Crosby, whose attendance/box office records at the New York Paramount he shattered in December 1942, when a two-week engagement was extended to eight. It was during these shows that teenage fans, known as Bobbysoxers, began to create a deafening roar, the likes of which had never been heard before, when Sinatra was on stage. "Sinatra-mania" was now, officially, in full swing as he landed no less than 23 top ten singles on Billboard between 1940 and early 1943 and became affectionately known as "The Voice."

In 1943, Sinatra made his debut at Madison Square Garden - in a benefit show for Greek War Relief - and caused a stir playing to a crowd of 10,000 at the Hollywood Bowl, a venue usually reserved for classical music and opera. The takings were so huge that the Bowl, in severe financial distress, was able to wipe all of its debt from the earnings. That October, Songs by Sinatra premiered on CBS radio, and ran over the course of the next two years.

In 1944, Sinatra started his film career in earnest - after appearing in three pictures as the singer with the Dorsey Band in 1941/1942 - signing a seven-year contract with RKO and appearing in light musical vehicles - Step Lively, Higher and Higher, catered to appeal to teenage fans. Sinatra was soon noticed by Louis B. Mayer, who bought his contract from RKO and upped his salary from $25,000 to $130,000 per film under a $1.5 million contract with MGM.

When Sinatra returned to the Paramount in October 1944, 35,000 fans caused a near riot outside the venue. Dubbed 'The Columbus Day Riot', it took the police hours to defuse the situation. Sinatra was rapidly becoming one of the biggest stars in all of the entertainment business, with estimates suggesting that he had some 40 million fans in America. He returned to the Paramount the following November, again playing to ecstatic crowds, something that was more than a trend across the nation as Sinatra embarked on a cross-country tour over the spring and summer of 1946, playing at the Golden Gate Theatre [San Francisco], Chicago Stadium, Madison Square Garden and the Hollywood Bowl amongst other major venues.

In 1945, Sinatra co-starred with Gene Kelly in Anchors Aweigh. A major success, this set the standard for subsequent Kelly/Sinatra pictures, such as Take Me Out to the Ball Game and On the Town, all of which were hugely popular with fans and critics alike. That same year he was loaned out to RKO to star in a short film titled The House I Live In. Directed by Melvin LeRoy, this film on tolerance and racial equality earned a special Academy Award. In the 1950s, Sinatra reprised the song "The House I Live In" on the Frank Sinatra Show, saying "That's a fine piece of material. I wouldn't mind doing that every week."

By 1946, Sinatra was performing 45 shows a week during some months. That year saw the release of his first concept album, The Voice of Frank Sinatra, and the debut of his own weekly radio show. On screen, he appeared at the finale of Till the Clouds Roll By singing Ol' Man River and starred in the well-received It Happened in Brooklyn.

At the end of 1946, Frank Sinatra was also invited to Cuba, during the week of the Havana Conference for a gala party, but he was not there as a conference attendee. Sinatra's party was, however, used as a pretext for the Mafia Bosses to be in Havana. Sinatra flew to Havana with three members of the Chicago delegation, Al Capone cousins, Charlie, Rocco and Joseph Fischetti. Joseph Fischetti was there as Sinatra's chaperone, while Charlie and Rocco attended the meeting and also had the job of delivering a suitcase with $2 million to Lucky Luciano, his share of the U.S. rackets he still controlled.

On April 13, 1947, Sinatra was at the Waldorf Astoria in New York to receive the Thomas Jefferson Award for Fighting Against Intolerance. October 13 was named "Frank Sinatra Day" in Hoboken, New Jersey, where Sinatra was presented with the key to the city by the Mayor and the chief of police.

The down-side of fame for Sinatra was a series of public relations gaffes that tarnished his name and his image. Many saw him as a would-be thug, a womanizer and someone who wasn't adverse to slapping around members of the press if the got on the wrong side of him. Critic Lee Mortimer felt the brunt of Sinatra when he was struck in a Hollywood club after taking a dig at "It Happened in Brooklyn" and Sinatra's performance in a film that was otherwise well received. It was in reference to such incidents that Don Rickles, seeing Sinatra in the audience while he was performing at a nightclub, invited Sinatra to feel free to slug somebody and make himself at home.

Of this first phase of Sinatra's career, it can be said that it anticipated virtually every phase of what, in the 1960s, would be called "The Youth Movement." His sudden--and for many his alarming--appeal to teenagers became a topic of journalistic and even sociological comment. Later musical idols would pass through the same stages of massive initial appeal, decline, and retrenchment, but few, however, would manage to attract as many new audiences as Sinatra did. This became essential to any popular music career that aspired to longevity.

From November 13 to December 3, 1947, Sinatra was giving eight shows a day during a 17-day engagement at the Capitol Theatre in New York. While there, he got involved in the fixed Jake LaMotta-Billy Fox boxing match held at Madison Square Garden on November 14, which caused his sponsorship of a youth football team that played only one game (in the first Pop Warner Santa Claus Bowl in Philadelphia) and lost. On December 29, 1947, Sinatra appeared with Kathryn Grayson and Gene Kelly on a Lux Radio presentation of Anchors Aweigh.

In 1948 Sinatra would act in two films, the critically panned The Kissing Bandit and in his first non-singing role as a priest in Miracle of the Bells. The latter fell foul of bad publicity when Sinatra was allegedly linked to Mafia boss Lucky Luciano, prompting his agent, George Evans to announce that his $100,000 fee was being donated to the Church. But the film was savaged by critics, and any hopes that Sinatra might emulate Bing Crosby's Oscar-winning role as a priest in Going My Way went up in smoke.

By the end of 1948 Sinatra himself felt that his career was "stalling," something that was confirmed to a degree when he slipped to No. 5 on Down Beat's annual poll of most popular singers. With record sales also slipping Sinatra tried a new musical approach, recording a couple of gospel songs and succumbing to recording the odd novelty tracks such as The Hucklebuck and Bop! Goes My Heart. But Sinatra never abandoned quality material, and would still record brilliant interpretations of Autumn in New York, Body and Soul, Laura and numerous standards besides.

1949 saw a change for the better, as Frank once again teamed up with Gene Kelly to co-star in Take Me Out to the Ball Game. Directed by Busby Berkley and with strong support from Jules Munshin, Betty Garrett and Esther Williams Take Me Out to the Ball Game was well-received critically and became a major commercial success, raking in $3.4 million in rentals and becoming the 11th highest earning film of the year. That same year Sinatra would team up with Gene Kelly for a third time in On the Town. Hailed a classic of the genre, On the Town was groundbreaking for its location shooting - something unheard of at the time for a musical - in New York City. Jules Munshin and Betty Garrett would provide support yet again, as would Ann Miller who shone in several dance routines. By the end of 1949 alone, On the Town would earn over $3 million, becoming the 17th biggest earning film of the year and earning a standing as one of the great musicals of Hollywood's Golden Era.

Ava, Vegas Debut and Sinatra in Decline

After two years' absence Sinatra returned to the concert stage on January 12, 1950, in Hartford, Connecticut. Takings of $18,267 over two nights were Sinatra's highest to date, but, under a hectic schedule over the ensuing years, Sinatra's voice suffered, resulting in him hemorrhaging his vocal cords on stage at the Copacabana (nightclub) on April 26, 1950.

From July 10 to 23, 1950, Sinatra performed to standing-room-only crowds at the London Palladium, Ava Gardner being in attendance during, at least one of his shows. In August 1950, Sinatra played to ecstatic crowds in Atlantic City, NJ.

On October 7, 1950, The Frank Sinatra Show premiered on CBS. This Saturday-night show was broadcast weekly from 9:00 p.m. to 10:00 p.m., leading to a radio series, also on CBS, called Meet Frank Sinatra. A second series of The Frank Sinatra Show premiered on October 1, 1952, but ratings were dwarfed by the likes of The Milton Berle Show.

Sinatra's career continued to decline as novelty tunes became popular with audiences, and as he moved into his mid-30's, his potential appeal to new teenage audiences declined. But, contrary to popular belief, Sinatra did have some hits during this time--Birth of the Blues, Goodnight Irene, Castle Rock, Bim Bam Baby, Mama Will Bark--and he continued to work on stage, TV, and radio.

In September 1951, Sinatra made his Las Vegas debut at the Desert Inn. A month later, a second series of the Frank Sinatra Show aired on CBS. On November 7, 1951, Sinatra married Ava Gardner.[1] They had an extremely tempestuous relationship, and the ascent of Gardner's career seemed to coincide with the decline in Sinatra's career.[1] They split up in 1953 and divorced in 1957.

By 1952, Sinatra was at his lowest ebb. Double Dynamite, a movie vehicle with Jane Russell and Groucho Marx, was a critical and commercial failure[2] But he badly needed his $25,000 fee for (the film) Meet Danny Wilson to stop the bank from repossessing his home. Neither film proved popular, although in the latter Sinatra acquitted himself well as a nightclub singer under the thumb of the mob.

Between March 26 and April 8, 1952, Sinatra was back on stage at the Paramount Theater in New York, playing to a much smaller crowd than in the days of the rioting Bobby-Soxers, while a British tour in 1953--playing in Blackpool, Dundee, and Glasgow--among other places, was met with a middling response.[3]

After several flops on record, screen, and stage, both Columbia and MCA dropped Sinatra in 1952.

From Here to Eternity to Capitol Studios

The rebirth of Sinatra's career began when he played Pvt. Angelo Maggio in the eve-of-Pearl Harbor drama From Here to Eternity (1953), for which he won an Academy Award for Best Supporting Actor. This role and performance have become legendary, marking the turnaround in Sinatra's career, in which he went from being lost in a critical and commercial wilderness for several years to an Oscar-winning actor and, once again, one of the top recordings artists in the world.[4]

In 1953, Sinatra signed with Capitol Records, where he worked with many of the finest musical arrangers of the era, most notably Nelson Riddle, Gordon Jenkins, and Billy May. Sinatra reinvented himself with a series of albums featuring darker emotional material, starting with In the Wee Small Hours (1953), and followed by Frank Sinatra Sings For Only The Lonely (1958), and Where Are You? (1957). He also developed a hipper, 'swinging' persona, as heard on Swing Easy! (1954), Songs For Swingin' Lovers (1956), Come Fly With Me (1957).

Back on the big screen, Sinatra won rave reviews for a seething turn as an assassin determined to kill the President of the United States in the thriller Suddenly.[5]Young at Heart - the song that could be considered as his "comeback" single - peaked on the Billboard charts at #2 and would become the title of the Sinatra/Doris Day remake of the film Four Daughters. By the end of the year, Billboard named "Young at Heart" Song of the Year, Swing Easy! (his second album for Capitol) was named Album of the Year and Sinatra was named "Top Male Vocalist" by Billboard, Down Beat and Metronome.

The following year Sinatra would win a starring role alongside Robert Mitchum and Olivia DeHavilland in the much anticipated screen adaptation of Morton Thompson's best-selling novel Not as a Stranger. Lighter fare would follow in the shape of The Tender Trap, a romantic musical with Debbie Reynolds, whilst despite failing to accrue the role of Sky Masterson, Sinatra co-starred with Marlon Brando in the hugely popular and successful Guys and Dolls, which was the highest grossing film of 1955.

Released in 1955, Sinatra's first 12" LP In the Wee Small Hours was also his first collaboration with Nelson Riddle. Hailed as a masterpiece by critics, In the Wee Small Hours would set the standard for future Sinatra albums and signaled a huge leap forward for the concept album. It spent a record 18 weeks at #2 on the Billboard album chart.

One of the most sensational films of its day was Otto Preminger's The Man with the Golden Arm (1955) and here, in the lead-role as reformed heroin addict Frankie Machine, Sinatra gave arguably his best and most widely acclaimed performance.[6] Groundbreaking for its depiction of drug addition, bucking Hollywood's production codes and for a thrilling jazz score courtesy of Elmer Bernstein, The Man With the Golden Arm would prove popular at the box office whilst Sinatra was nominated for an Academy Award for Best Actor at the 29th Academy Awards.

It was during these years in Hollywood that Sinatra would associate with Humphrey Bogart's "Holmby Hills Rat Pack", a group of actors - including Lauren Bacall, David Niven and Judy Garland - who had grown dissatisfied with the studio system. It was Bogart himself who bestowed upon Sinatra the long-lasting nickname "The Chairman of the Board", and once commented that "If he could stay away from the broads and devote his time to being an actor, he'd be one of the best in the business."

In 1955 Sinatra starred in Our Town, a one-off TV drama based on the play by Thornton Wilder. Co-starring Eva Marie Saint and Paul Newman, Our Town was broadcast in color live on NBC and was well received, garnering positive reviews, strong ratings and an Emmy Award for the song "Love and Marriage". Sinatra would complain, however, about the time taken to produce the show and stayed away from starring roles on TV until Contract on Cherry Street in 1977. During this time Sinatra would also begin to explore several business ventures that would prove lucrative for him over the years. An acquisition of a percentage in the Sands Hotel in Las Vegas led him to performing exclusively there, whilst in 1956, he produced his first film, the psychological western Johnny Concho. The same year he co-starred with his boyhood idol, Bing Crosby, and Grace Kelly - in her final acting role - in the movie version of Cole Porter's High Society, which grossed over $13 million at the North American box office and became the 8th highest earning film of the year.

Despite a hectic schedule during the mid-fifties, which included the filming of five movies in 1955 alone, Sinatra found time to serve as the conductor of the first album to be recorded at the Capitol Records Tower in Los Angeles, Frank Sinatra Conducts Tone Poems of Color. A second collaboration with Nelson Riddle, Songs For Swingin' Lovers, was an undisputed triumph, expanding on what Swing Easy! had suggested and doing so with the same panache and style that made In the Wee Small Hours such a success. The first ever number one album in the UK, Songs for Swingin' Lovers featured several updates of Broadway and Tin Pan Alley standards recorded by a singer at the very top of his game. The highlight for many remains the astonishing I've Got You Under My Skin - a 56 bar masterpiece that burns and build to an exhilarating trombone solo spun round Sinatra's remarkable vocal performance.

In 1957 Sinatra gave one of his finest on-screen performances in The Joker Is Wild,[7] a biopic of nightclub singer Joe E. Lewis, whose throat was cut by the mob, forcing him to find a new career as a stand-up comic. Sinatra's starred with Rita Hayworth and - for a second time - Kim Novak in his next film Pal Joey. Based on the play by Richard Rogers and Lorenz Hart and once thought too risque for Hollywood, critics hailed Pal Joey as definitive Sinatra vehicle which was written about extensively by Leonard Maltin for the 2002 CD box-set Frank Sinatra in Hollywood . Sinatra won the Golden Globe for 'Best Actor in a Musical or Comedy' for his role as Joey Evans although this is one of the few post-From Here to Eternity movies in which Sinatra didn't top the bill. Here, he agreed to allow Rita Hayworth top billing, saying "It's ok to make it Hayworth/Sinatra/Novak. I don't mind being in the middle of that sandwich".

Come Fly With Me

Come Fly With Me (1958[citation needed]) took several years to come to fruition, but when Sinatra and Billy May finally collaborated on this travelogue-style concept album, the results were, typically, outstanding. A number one album for five weeks on Billboard, Come Fly With Me remains one of the defining Sinatra albums, his interpretations of the title track ("Come Fly With Me"), "Moonlight in Vermont", "Autumn in New York" and It's Nice to Go Travelling being some of his finest recordings of the era. The mood would change dramatically, however, for Sinatra's second album of 1958, Frank Sinatra Sings for Only the Lonely. A stark collection of introspective saloon songs and blues-tinged ballads, this album contained some of the most lauded recordings of Sinatra's career and in many ways could be considered the apex of the Sinatra/Riddle collaborations. Only the Lonely was a mammoth commercial success, peaking at #1 on Billboard's album chart during a 120 week stay, whilst cuts from this LP such as "Angel Eyes" and "One for My Baby (and One More for the Road)" would remains staples of Sinatra's concerts until the very end.

Sinatra would court further acclaim for his acting when he starred in Vincente Minnelli's highly revered small-town melodrama Some Came Running.[9] Based on the novel by James Jones, this would be the first film in which Sinatra and Dean Martin acted together, whilst Shirley MacLaine - who was Oscar Nominated for her role here - would become a long-time friend of Sinatra. For the film Kings Go Forth, Boris Karloff served as Sinatra's acting coach. Co-starring with Tony Curtis and Natalie Wood, this remains one of the few films set during the so-called "Champaign Campaign" in France at the end of World War II.[10] A secondary plot of interracial romance was somewhat taboo for the time prompting Curtis to comment some time later that it was one of the most difficult roles of his career. Sinatra, himself, said that, despite his stance on racial intolerance, he "took the part as a performer, not a lecturer on racial problems."

In 1957 Sinatra signed a $3 million deal with ABC to star in the The Frank Sinatra Show. Many top stars of the day appeared as guests - Bob Hope, Bing Crosby, Dean Martin - but the public and critics failed to warm to an over-ambitious program. Sinatra's subsequent projects with ABC were a series of four specials broadcast over 1959 and 1960 sponsored by Timex.

In November 1957, the New York Times reckoned that Frank Sinatra's annual income was $4 million, whilst had proven himself to be the most consistent album-seller in the U.S, shifting, on average, 200,000 copies of each release.

In July 1958 Sinatra sang at a benefit in Monte Carlo. Princess Grace was in attendance and, on this night, Sinatra worked for the first time with Quincy Jones. Their working relationship would last until the 1980s, and their friendship until the end of Sinatra's life.

J.F.K.

By this time Sinatra had become close to the Kennedy family and was a friend and strong supporter of the soon-to-be President John F. Kennedy. Years later, Sinatra's youngest daughter Tina Sinatra stated that Sinatra and mafia figure Sam Giancana had helped Kennedy win a crucial primary election in 1960 by helping to deliver union votes.[11] Sinatra is said to have introduced Kennedy to Judith Campbell, who had been a girlfriend of both Sinatra's and Giancana. Campbell allegedly began a relationship with Kennedy; eventually Attorney General Robert F. Kennedy became alarmed and told his brother to distance himself from Sinatra. On March 24. 1962, Kennedy and Sinatra's friendship officially ended after President Kennedy chose to stay at Bing Crosby's house instead of Frank's[4]. This all soured Sinatra's relationship with the Kennedy family, including Peter Lawford (as explained in the above sentence's source), and the Democratic Party, and by the late 1960s Sinatra had joined with his 'pally' Dean Martin and became a Republican and supporter of Richard Nixon, who became President in 1968.[12] Sinatra would lose his Nevada casino license in 1963 when Giancana was seen in the Cal-Neva Lodge casino at the North Shore of Lake Tahoe, of which Sinatra was a part owner.

High Hopes

After the bleakness of the much lauded Frank Sinatra Sings for Only the Lonely Sinatra was back in the recording studio to cut a more buoyant album during December of 1958. The result was the multi-Grammy Award winning album Come Dance With Me. A dozen-track swing-set that boasted a jaunty re-recording of an old Columbia favorite Saturday Night - although now, instead of friends coming to "call" Sinatra was singing about friends coming to ball - along with up-beat versions of I Could Have Danced All Night, Baubles, Bangles and Beads and Dancing in the Dark. A massive success, the album's title-track would win Best Male Pop Vocal Performance at the 1960 Grammy Awards, whilst the album itself would be named Album of the Year -- on Billboard, Come Dance With Me would peak at #2 during a 140 week chart-run... in the UK it would reach the same position during a 30 week stay.

In 1959 Sinatra would act in his third war film, Never So Few. Based on the novel by Tom T. Chamales about U.S. Soldiers and guerrillas fighting the Japanese in Burma during World War II. Steve McQueen was hired after Sammy Davis, Jr. was dropped from the film after a falling out with Sinatra. Sinatra's last film of the decade would bring Frank Capra out of semi-retirement to direct what would be his penultimate film, A Hole In the Head.

On television, the first Frank Sinatra Timex Special was broadcast on ABC in October of 1959. Featuring Mitzi Gaynor, Dean Martin and Bing Crosby, positive reviews and good ratings helped ABC capitalise on their investment in Sinatra. The second special, The Frank Sinatra Timex Special: An Afternoon With Frank Sinatra was set to be taped in the Palm Springs desert but heavy rainfall forced the show back onto a soundstage and a hasty script re-write. Guest stars on the show were Juliet Prowse, Peter Lawford, The Hi-Lo's and Ella Fitzgerald.

Between 1955 and 1959, Sinatra spent more weeks than anyone else on Billboard's album chart - 450 weeks in total - reaching the top-ten no less than 14 times. 10 of his singles reached the top-twenty on Billboard. In the UK. Sinatra was just as successful, reaching the album top-ten fourteen times between 1956 and 1959, scoring four number ones in the process. Songs For Swingin' Lovers (1956) proved so popular that its sales registered on the singles chart, becoming the only album to rank among the UK's top-twenty singles as well as becoming the first UK number one album on July 28, 1956.

Reprise

Sinatra would start the sixties as he ended the fifties, his first album of the decade, Nice 'n' Easy, topping Billboard's album chart and winning critical plaudits en masse, this, despite Sinatra growing discontented at Capitol Records and having decided to form his own label, Reprise Records. His first album on the label, Ring-A-Ding-Ding (1961), was a major success peaking at #4 on Billboard and #8 in the UK. During this time, Sinatra was highly prolific on the album charts, placing 8 albums among Billboard's top ten over the course of 1960 and 1961 alone, a feat repeated in the UK.

The Frank Sinatra Timex Show: Here's To The Ladies was a Valentines Day special in February 1960 and featured an appearance by Eleanor Roosevelt, who recited the lyrics to High Hopes whilst Lena Horne sang with Sinatra and Juliet Prowse guest starred for a second time. Sinatra's fourth - and final - Timex special was broadcast the following March and secured massive viewing figures. Titled It's Nice to Go Travelling the show is more commonly known as Welcome Home Elvis having featured Elvis Presley on his first TV appearance in three years.

On May 29, 1960, Sinatra was in Tokyo to play his first shows in Japan, where he was extremely popular and would return several times over the coming decades, giving his final public performances at the Fukuoka Dome in 1994.

Sinatra's first [released] movie of the 1960s was the all-star vehicle Can-Can. Featuring Louis Jourdan, Maurice Chevalier, Shirley MacLaine and Juliet Prowse, the film was a major commercial success - especially after Soviet Premier Nikita Krushchev visited the set in September of 1959, and lambasted the production as being an example of "western decadence" - whilst the accompanying album won the Grammy Award for Best Motion Picture Soundtrack at the 1960s awards.

Following hot on the heels of Can Can was Ocean's 11, the film that would become the definitive on-screen outing for 'The Rat Pack'. A major success commercially, if hardly an artistic triumph, Ocean's 11 was the ninth most successful film of 1960, with over $5.5 million taken in domestic rentals.

On January 27, 1961, Sinatra played a benefit show at Carnegie Hall for Martin Luther King, Jr. and would go on to play a major role in the desegregation of Nevada hotels and casinos in the 1960s. Sinatra led his fellow members of the Rat Pack and label-mates on Reprise in refusing to patronize hotels and casinos that wouldn't allow black singers to play live or wouldn't allow black patrons. Sinatra would often speak from the stage on desegregation.

Later in the year, he returned to Australia for a series of shows at Sydney Stadium. As a live performer, Sinatra was far traveled, and, in April 1962, he embarked on a self-financed world tour to raise money for various children's charities. Concerts in China, Israel, Greece, Italy, London, Los Angeles, Milan, Tel Aviv and Japan raised in excess of one million dollars for various benefits. In Japan, Sinatra was presented with the key to Tokyo, the first time this honour had been bestowed upon a non-Japanese civilian.

The only Sinatra picture released in 1961 was the disaster movie The Devil at Four O'Clock, directed by Mervyn LeRoy. Sinatra would co-star with Spencer Tracy, who said of Sinatra, "Nobody at 'Metro' (Metro-Goldwyn-Mayer) ever had the power that Sinatra has today."

In 1961 Sinatra would record a salute to former boss Tommy Dorsey in the form of the album I Remember Tommy. Here, Sinatra revisited several songs that he made standards with the Dorsey Band during the 1940s, with Sy Oliver providing new arrangements that were in tune with where Sinatra was musically at this time, but harked back to his heyday with Dorsey. With over 200,000 advance orders, I Remember Tommy would peak at #3 on Billboard.

Over September 11th and 12th, 1961, Sinatra would record his final songs for Capitol Records. Quite aptly, these recordings would be arranged by Sinatra's former Columbia Records arranger Axel Stordahl. Harking to the past before moving forward, the title of the album would be Point of No Return - recordings of Noel Coward's "I'll See You Again" and Eubie Blake's "Memories of You" brought out the best in both Sinatra and Stordahl, whilst re-recordings of I'll Be Seeing You and These Foolish Things (Remind Me of You) referenced Sinatra's halcyon days at Columbia on an album that peaked at #19 on Billboard's album chart.

The Reprise Musical Repertory Theatre

In 1962, Sinatra and Count Basie collaborated for the album Sinatra-Basie. This popular and successful release would prompt them to rejoin two years later for a follow-up It Might As Well Be Swing, which was arranged by Quincy Jones. One of Sinatra's more ambitious albums from the mid-sixties was The Concert Sinatra, which was recorded with a 73-piece symphony orchestra on 35 mm tape. Arguably the most lavish album of his career, The Concert Sinatra wasn't a live recording, but a studio album that found Sinatra recording five Rogers and Hammerstein and two Rogers and Hart compositions among the eight cuts, all of which were arranged by Nelson Riddle. On the album sleeve, it was suggested that this album was a "new achievement of artistic purity and control." It peaked at #6 on Billboard's album chart and #8 in the UK.

As Reprise Records flourished and Sinatra's artistic vision widened further, not to mention his commercial success remaining at a peak without falter for almost a decade solid by this time, he embarked upon a project that would boast the talent of the record label he started and owned: The Reprise Musical Repertory Theatre. Produced by Sinatra himself, complete scores from four lauded Broadway musicals were commissioned and a wealth of talent established to record. Wielding the baton was veteran Hollywood conductor Morriss Stoloff and the arrangements done by Sinatra stalwarts Billy May and Nelson Riddle. Sinatra, featuring only when and where appropriate would sing alongside Dean Martin, Debbie Reynolds, The Maguire Sisters, Jo Stafford, Clark Dennis, Rosemary Clooney, Sammy Davis, Jr., Dinah Shore and Bing Crosby on scores from Kiss Me, Kate, Finian's Rainbow, South Pacific and Guys and Dolls, the latter featuring Sinatra's classic recording of Luck Be a Lady.

The Manchurian Candidate

In 1962, Sinatra resumed his strong film work in John Frankenheimer's classic thriller The Manchurian Candidate. Here, Sinatra gave one of his finest acting performances, playing the disturbed Major Bennett Marco, whose recurring nightmares about events during the Korean War lead him on a quest to find the meaning behind what's going on in his mind. Widely hailed as a masterpiece, The Manchurian Candidate featured career-best performances from both Laurence Harvey and Angela Lansbury, in a film with dark comic undertones, shades of noir and a cutting satirical edge that made it one of the American Film Institute's 100 Greatest Films. But this was a film that struggled to make it to the screen, its complex plot and themes of cold war paranoia, spies and presidential assassination was strong enough to leave the head of United Artists, Arthur Krim, perplexed about its content and what the public reaction would be. Sinatra, who had a distribution deal with UA, personally approached John F. Kennedy to ask approval of its production. Kennedy, a fan of the novel on which the film was based, eagerly agreed that the film should be made. Sinatra would later comment on "A wonderful, wonderful experience of my life... It only happens once in a performer's life. Once."

Directorial Debut and Sinatra at the Sands

In 1963, Sinatra hosted the Academy Awards ceremony, whilst returning to the big screen in the first filmed adaptation of a Neil Simon play, Come Blow Your Horn, which was a massive success, grossing almost $13 million in America alone and garnering Sinatra a Golden Globe nomination in the process. Sinatra also worked briefly with John Huston and a host of stars such as Robert Mitchum, Tony Curtis, Burt Lancaster, Kirk Douglas and George C. Scott in the cameo-laden mystery-thriller The List of Adrian Messenger. For a few minutes screen-time under disguise Sinatra was paid $75,000.

Released in 1963 was the LP Sinatra's Sinatra, an album that consisted of remakes of songs recorded at Columbia and Capitol during the forties and fifties. This was an attempt by Sinatra to offer current versions of the same songs on his own label, where it was hoped this album would sell in spite of the previous versions. The end result was positive, with charming updates of Nancy (With the Laughing Face) and a gently swinging version of In the Wee Small Hours. Sinatra's Sinatra reached #9 on Billboard and on the UK album chart.

A reunion with the Rat Pack in Robert Aldrich's 4 For Texas would also prove lucrative, but this would be the Clan's penultimate on-screen outing, their final (full) picture together coming the following year in the shape of a prohibition-era take on the legend of Robin Hood, Robin and the Seven Hoods. Complete with a grade-A cast, including Peter Falk, Dean Martin, Sammy Davis, Jr., Bing Crosby and an un-billed cameo by Edward G. Robinson, Robin and the Seven Hoods would earn respectable reviews and a box office rentals of $4.5 million.

In 1965, Sinatra made his directorial debut with the anti-war film None But The Brave. This, the first Japanese/American co-production (Warner Bros./Toho Studios) opened to good reviews and good box office in both America and Japan. Von Ryan's Express [1965] was more action based - almost like the Saturday morning adventure serials of the '40s and '50s - teaming Sinatra up with Trevor Howard in a thrilling escapade that became a major box office success, grossing $17 million and fueling Oscar-buzz on Sinatra's part.

Sinatra's first live album, Sinatra at the Sands, was recorded during October and November 1966 at the Sands Hotel and Casino in Las Vegas. Backed by the Count Basie Band, with Quincy Jones serving as arranger, Sinatra at the Sands was released in August 1966, reaching #7 in the UK and #9 on Billboard.

Sinatra at 50: September of My Years

In June 1965, Sinatra, along with Sammy Davis, Jr. and Dean Martin played live in St. Louis to benefit Dismas House. The concert was beamed live via satellite to numerous movie theaters across America. Released in August 1965 was the Grammy Award winning album of the year September of My Years, whilst a career anthology A Man and His Music followed in November, itself winning album of the year at the Grammys in 1966. In 1965, the compilations Sinatra '65: The Singer Today and My Kind of Broadway were also released, whilst the TV special Sinatra: A Man and His Music garnered both an Emmy award and a Peabody Award. On July 24, Sinatra headlined the Newport Jazz Festival, playing to a standing-room-only audience.

In early 1966 the album Moonlight Sinatra appeared, followed in the spring by That's Life, both the single and album would achieve considerable success in the US - both were top-ten hits on Billboard's pop charts - before "Strangers in the Night" went on to top the Billboard and UK pop singles charts on its way to winning the award for Record of the Year at the Grammys. The album of the same name also topped the Billboard chart and reached number 4 in the UK.

On the big screen, Sinatra, along with John Wayne and Yul Brynner would appear in cameos roles in Cast a Giant Shadow [1966], a Kirk Douglas-starring biopic on American general Mickey Marcus who fought with the Israeli army in 1948.

Sinatra would start 1967 with a series of recording sessions with the highly revered Brazilian singer/songwriter Antônio Carlos Jobim. Hailed as one of the finest moments in his career, the album, Frank Sinatra & Antonio Carlos Jobim, would reap critical plaudits before charting in March. Later in the year a duet with daughter Nancy, "Something Stupid", topped the Billboard pop and UK singles charts. In December, Sinatra collaborated with Duke Ellington on the album Francis A. & Edward K.

In 1967 Sinatra was also in London and war-torn Berlin to film scenes for the Sidney J. Furie-directed film, The Naked Runner. Distracted by his plans to marry Mia Farrow, Sinatra left the production early, failing to fully complete his final scenes. Despite mixed reviews, The Naked Runner was a box-office success, something that Sinatra needed after Marriage on the Rocks [1965] and Assault on a Queen [1967] flopped with critics and the public alike. The latter's only highlight being the musical score, which was provided by Duke Ellington.

In 1967, Gordon Douglas - who had directed the films Young At Heart [1954] and Robin and the Seven Hoods [1964] - was back working with Sinatra on the film Tony Rome. Sinatra, playing a wise-cracking private detective, secured good box office in a hardboiled tale of murder and corruption. A sequel, Lady In Cement [1968] was less successful, but still a hit. Sinatra was also on more serious form in The Detective, a bleak policier that dealt with, for its time, taboo subjects. A major commercial success in America - the 20th biggest earner for 1968 with $6.5 million taken in rentals - The Detective was billed as being "An adult movie with adult themes," in which Sinatra gave one of his most intense and dedicated acting performances of the decade.

Back on the small-screen, Sinatra would once again work with Antonio Carlos Jobim and also Ella Fitzgerald on the TV special A Man and His Music + Ella + Jobim. This would be his third TV special in as many years, and a fourth in 1968 - Francis Albert Sinatra Does His Thing - paired him up with Diahann Carroll and The Fifth Dimension hamming it with Sinatra on board as The Sixth Dimension.

George Harrison visited Sinatra in the recording studio when he was cutting tracks for his second album of 1968, the folk-inspired Cycles. Featuring songs by Joni Mitchell (Both Sides Now), Gayle Caldwell (Wandering), John Hartford (Gentle on My Mind) and Jimmy Webb (By the Time I Get to Pheonix) Cycles peaked at #18 on Billboard, whilst the title-track reached #23 on the Hot 100 and #2 on Billboard's Easy Listening chart.

My Way

Sinatra's two most recent albums had followed an experimental vein, in keeping with his flirtation with contemporary styles of popular music. A Man Alone (1969) had Sinatra singing the songs of Rod McKuen, and was a moderate commercial success, peaking at #30 on Billboard and reaching the UK top 20. Watertown (1970) was one of Sinatra's most acclaimed concept albums,[14] but was all but ignored by the public in commercial terms. Selling a mere 30,000 copies, and reaching a peak chart position of 101 put an end to plans of a television special based on the album.

On August 16, 1969, at the Houston Astrodome, Sinatra headlined an all-star tribute to the astronauts of Apollo 11, whilst his latest TV special - simply titled Sinatra - found him on typically fine form and offering some self-deprecation in the form of clips of his "worst" acting performances. Back in Vegas, after an extended run at Caesar's Palace during May, Sinatra would play at the same venue the same night Nancy Sinatra played at the Hilton and Frank Sinatra, Jr. played at the Frontier. The press dubbed this The Night of 1000 Sinatras.

With Frank Sinatra in mind, young singer-songwriter Paul Anka translated for Sinatra the song My Way from its French original Comme d'habitude, composed by Claude François and Jacques Revaux. My Way would, perhaps, become more identified with him than any other over his seven decades as a singer. Hailed as a fitting testament to a Singer who had indeed done it his way, My Way became instantly recognized as a signature of some status and was soon on its way to a peak position of #27 on Billboard's Hot 100. In the U.K. My Way was an immense success, spending a record 124 weeks on the singles chart, whilst the album of the same name peaked at #2 during a 51 week stay. On Billboard, the album would peak at #11.

On November 20, 1969 Sinatra hosted a tribute to Jack L. Warner.

The Christmas album The Sinatra Family Wish You a Merry Christmas peaked at #3 over the holiday season, this being Sinatra's first top-ten album on Billboard since That's Life in 1967, and his twenty first top-ten album of the decade.[15] By the end of the 1960s, Sinatra had spent 1311 weeks on Billboard's album chart - second only to Johnny Mathis' 1544 weeks.

Testimony on Organized Crime and Support for Ronald Reagan

On February 27th 1970 Sinatra sang at The White House as part of a tribute to senator Everett Dirksen. Over the summer Sinatra supported a Republican candidate for the first time, as he declared for Ronald Reagan in his race for the Governorship of California.[16] Sinatra was also good friends with Vice-President Spiro Agnew. Sinatra said he agreed with the Republican Party on most positions, except that of abortion.[17]

Sinatra's first movie of the decade, Dirty Dingus Magee was released in 1970, it was to be his last film for seven years.

According to Nancy Sinatra in her book Sinatra: An American Legend Sinatra needed to do something lighter after the death of his father, Marty in January of 1969. During his father's final days and over the weeks after his death, Frank raised more than $800,000 to start the Martin Anthony Sinatra Medical Education Centre next to the Palm Springs Desert Hospital.

In a secret session at midnight on February 17, 1970, Sinatra testified in front of the New Jersey State Commission on organized crime.[18] Sinatra's appearance had come amid much acrimony. Sinatra declined to answer a subpoena, and subsequently sued the federal court, claiming that his subpoena was illegal.[19] Sinatra's suit was dismissed, and he appealed all the way to the Supreme Court, who at four votes to three, found against him.[19]

On May 30th, at the request of Danny Thomas Sinatra performed at 'The Shower of Stars' charity event for St. Jude Children's Research Hospital at the Mid-South Coliseum in Memphis, Tennessee.

In November 1970, Sinatra performed in London's Royal Festival Hall with the Count Basie orchestra, in a charity benefit for the National Society for the Prevention of Cruelty to Children. The shows were taped for a BBC special, Sinatra: In Concert at The Royal Festival Hall. Sinatra later said of this concert “I have a funny feeling that those two nights could have been my finest hour really. It went so well; it was so thrilling and exciting”.[20]

At the March 1971 fight between Mohammad Ali and Joe Frazier at Madison Square Garden (a.k.a. 'The Fight of The Century'), Sinatra was positioned ringside, taking photographs for a Life magazine feature on the fight.

March also saw the release of Sinatra & Company, an album that stalled at #93 on Billboard but peaked inside the top ten in the UK at #9.

In April 1971, Sinatra was awarded his third Academy Award, the Jean Hersholt Humanitarian Award, for his humanitarian and charitable efforts.

Retirement

On 13 June 1971 - at a concert in Hollywood to raise money for the Motion Picture and TV Relief Fund - at the age of fifty-five, Sinatra announced that he was retiring, bringing to an end his thirty-six year career in show business. Closing with the song "Angel Eyes", Sinatra exited the stage on the line "'scuse me while I disappear", not returning for an encore.

In 1972 Sinatra hosted a Sunday night television broadcast introducing the first home video game system, the Magnavox Odyssey.[21] [22] He was the first celebrity to promote a video game console [23]

After a lifetime of supporting Democratic presidential candidates, Sinatra supported Richard Nixon for re-election in the 1972 U.S. presidential election. In 1973, Spiro Agnew resigned the vice presidency, amid charges of bribery, extortion and tax fraud charges; Sinatra helped Agnew pay some of his legal bills that he faced after his exit from office.[24]

During his years in retirement, Sinatra would still occasionally perform for various charities, whilst, on November 1, 1972, he was presented with the Lifetime Achievement Award from the Screen Actors Guild. In March 1973 he was named Man of the Year by the March of Dimes and on May 26th 1973 was named Entertainer of the Century by the Songwriters of America.

Ol' Blue Eyes Is Back

In 1973 - after receiving 30,000 requests asking him to at least record one final album - Sinatra came out of retirement with a television special and album, both entitled Ol' Blue Eyes Is Back. The album, arranged by Gordon Jenkins and Don Costa, was a great success, reaching number 13 on Billboard and number 12 in the U.K. The TV special was highlighted by a dramatic reading of Send in the Clowns and a song and dance sequence with former co-star Gene Kelly.

In January 1974, Sinatra returned to Las Vegas, performing at Caesar's Palace. This, despite vowing in 1970 never to play Caesar's Palace again, after the manager of Caesar's, Sanford Waterman, had pulled a gun on him during a heated argument.[25] With Waterman having been recently sacked, the door was open for Sinatra to return, and so hyped and highly-anticipated were his shows that Elvis Presley's opening night at MGM's International was postponed because it clashed with Sinatra's show.

On March 13, 1974, Sinatra hosted the American Film Institute's tribute to James Cagney. The following month, he played at Carnegie Hall for the first time since 1963, in a series of benefit shows for the Variety Clubs of America. At $150 a head, the money raised from one show tallied $250,000. In May, Sinatra became a grandfather, when Nancy Sinatra gave birth to a daughter[26]

In May 1974 Sinatra co-hosted That's Entertainment. Sinatra wasn't involved in the sequel, That's Entertainment, Part II, but several of his films were represented in a segment dedicated to him.

From June 4 to 17, 1974, Sinatra toured the Far East, playing three shows in Tokyo and one concert aboard the USS Midway at the Yukosuka Naval Base. It was at this time when, during a break in Australia, Sinatra caused an uproar when he described the journalists there - who were pushing for a press conference - as "fags," "pimps," and "whores." Australian unions representing transport workers, waiters, and journalists all went on strike, demanding that Sinatra apologize for his remarks.[27] Sinatra instead insisted that the journalists apologize for "fifteen years of abuse I have taken from the world press."[27] The future Prime Minister of Australia, Bob Hawke, then a union leader, also insisted that Sinatra apologize, and a settlement was eventually reached, to the apparent satisfaction of both parties[27], with Sinatra's final show of his Australian tour being televised to the nation. A film based on this episode, called The Night We Called It a Day, starred Dennis Hopper as Sinatra and was released in 2003.

The album Some Nice Things I've Missed was released in 1977, stalling at #48 on Billboard but faring slightly better in the UK reaching #30.

The Main Event - Live

In October 1974, Sinatra appeared at New York City's Madison Square Garden, in a televised concert that was later released as an album under the title The Main Event – Live. Backing him was bandleader Woody Herman and the Young Thundering Herd, who accompanied Sinatra on a European tour later that month. The TV special would garner mostly positive reviews whilst the album - actually culled from various shows during his comeback tour - was only a moderate success, peaking at #37 on Billboard and #30 in the UK.

Sinatra was one of the presenters at the 47th Academy Awards ceremony, and the Academy Award for Documentary Feature went to Hearts and Minds, produced by Peter Davis and Bert Schneider. Schneider's congratulatory telegram was read by the head of the Vietcong delegation to the Paris Peace Accords, and Sinatra read a disclaimer, saying that the Academy was not responsible for any political remarks made on the program. Who composed the disclaimer is still a matter of controversy, with Sinatra claiming that he was made to read it by his fellow presenter Bob Hope and the Academy Awards producer, Howard W. Koch,[28] and Schneider claiming that it was Sinatra’s point of view.[28]

On February 9th 1975 Sinatra served as host at the AFI tribute to Orson Welles.

In 1975 Sinatra embarked on his first world tour in thirteen years. The tour proved so popular that he took out an advertisement in the Los Angeles Times stating: "It Was a Very Good Year. Countries 8, cities 30, attendance 483,261, performances 140, gross $7,817,473." In August 1975, Sinatra co-headlined with John Denver at Harrah's Lake Tahoe. An unprecedented 672,412 requests were made for tickets. In November 1975, he headlined at the London Palladium, where he had made his European debut in 1950. Some 350,000 requests were made for tickets, at the close of the year, Sinatra performed in front of 20,000 fans at the Chicago Stadium.

Marriage to Barbara Marx, death of his mother

On March 29th 1976 Sinatra was the "Friend" on John Denver's television special for ABC, John Denver and Friend. Then, on April 11th Sinatra performed at the Westchester Premier Theater, after which he posed for the now infamous photograph with several organized crime figures, including Jimmy Fratianno and Carlo Gambino.[29]

On May 1st 1976 Sinatra was back on the road, and over ten nights would tour with Count Basie and his orchestra with their final show of the tour being in Nashville at The Grand Old Opry.

In July 1976, Sinatra married long-time girlfriend Barbara Marx, the former wife of Zeppo Marx. It was Sinatra's fourth marriage, and they remained married for the rest of Sinatra's life.

Sinatra's performance at Jerry Lewis' annual telethon for muscular dystrophy provided a surprise for host Jerry Lewis when Sinatra brought onto the stage Dean Martin to reunite Martin and Lewis after not having spoken to each other for 20 years.

On January 9, 1977, Sinatra's mother, Dolly, was killed in a plane crash on the San Gorgonio Mountain in Southern California. The death of his mother had a profound effect on Sinatra, who returned to the Catholicism of his youth, taking instruction, and remarrying Barbara Sinatra in the Catholic Church, which required the annulment of his marriage to his first wife, Nancy Barbato.[30]

Later that year Sinatra produced and starred in his first television movie, Contract On Cherry Street.

In 1979, in front of the Pyramids in Egypt, Sinatra performed for Anwar Sadat -- back in Las Vegas, whilst celebrating his forty years in show business and his sixty-fourth birthday, he was awarded the Grammy Trustees Award during a special party at Caesar's Palace that featured a host of legendary figures from the world of entertainment.

Reagan presidency, Nevada gaming license, Rio concert

In the 1980 U.S. presidential election, Sinatra supported Ronald Reagan, and donated $4 million to Reagan's campaign. Sinatra said he supported Reagan as he was “the proper man to be the president of the United States…it's so screwed up now, we need someone to straighten it out”.[31] Reagan's victory gave Sinatra his closest relationship with the White House since the early 1960s, as a result of which Sinatra arranged Reagan's Presidential gala,[32] as he had done for John F Kennedy, some twenty years previously.

In 1980, Sinatra also decided to apply for a Nevada Gaming License, with President Reagan submitted as one of his references. In February 1981, Sinatra was quizzed by the Nevada Gaming Control Board about his relationships with Mafia figures, and his fifty percent ownership of the Cal-Neva lodge.[32] The board eventually voted four to one to reinstate Sinatra's gaming license.[32]

Between January 22 and January 25, Sinatra played to frenzied crowds at the Rio Palace in Rio de Janeiro. Still in Rio, on January 26 he played to a then world-record crowd of 175,000 at the Estádio do Maracanã. In June he returned to Carnegie Hall for a two-week long engagement. Tickets sold out in a single day, breaking all previous box office records at the ninety year old venue.

Trilogy: Past, Present and Future

In 1980, Sinatra's first album for six years was released, Trilogy: Past Present Future, a highly ambitious triple album that found Sinatra recording songs from the past (pre-rock era) and present (rock era and contemporary) that he had overlooked during his career, whilst 'The Future' was a free-form suite of new songs linked a la musical theater by a theme, in this case, Sinatra pondering over the future. The album garnered six Grammy nominations - winning for best liner notes - and peaked at a more than respectable number 17 on Billboard's album chart, whilst spawning yet another song that would become a signature tune, Theme from New York, New York as well as Sinatra's much lauded (second) recording of George Harrison's Something.

The following year, Sinatra built on the success of Trilogy with She Shot Me Down, an album that revisited the dark tone of his Capitol years, and was praised by critics as a vintage late-period Sinatra. Sinatra would comment himself that it was "A complete saloon album... tear-jerkers and cry-in-your-beer kind of things".[33]

In 1980 Sinatra also returned to acting, playing a troubled New York City policeman in The First Deadly Sin. A film that, in tone, echoed the bleakly introspective She Shot Me Down. Commercially, it was not a major success, but Sinatra, excited about what turned out to be his final starring role, once again garnering praise for his acting. Roger Ebert said of the film that "This is a new performance, built from the ground up".[34]

Sinatra was embroiled in controversy in 1981 when he worked a ten day engagement for $2 million in Sun City, South Africa. He was criticized for the trip by Jesse Jackson, and the United Nations special committee on Apartheid condemned Sinatra as a collaborator in Apartheid.

Kennedy Center Honors, Golden Nugget incident

In 1982, Frank returned to the recording studio as a conductor, for Sylvia Syms' album Syms by Sinatra. Sinatra suffered the deaths of several people close to him in the 1980s, losing Buddy Rich in 1987, and Don Costa and Harry James in 1983. Sinatra delivered the eulogy at Joe Louis's 1981 funeral, and paid for his medical bills during his final illness.[31]

In 1983 Sinatra was selected as one of the five Kennedy Center Honors, alongside Katharine Dunham, Jimmy Stewart, Elia Kazan and Virgil Thomson. Quoting Henry James in honoring Sinatra, Reagan said that 'art was the shadow of humanity', and said that Sinatra had “spent his life casting a magnificent and powerful shadow”.[35]

Shortly after the Kennedy Center Honors, Sinatra and Dean Martin were involved in an altercation at the Golden Nugget casino in Atlantic City. Rather than deal from the sealed plastic box, Sinatra told a blackjack dealer to deal by hand, which was prohibited under New Jersey state law. Sinatra was eventually accommodated, and the New Jersey Casino Control Commission fined the Golden Nugget $25,000, and suspended four employees following the incident.[36]

Sinatra appearance on the big screen alongside his fellow Rat Packers in 1983's Cannonball Run II would be his last with "The Clan."

Return to Hoboken, L.A. Is My Lady, His Way

In 1984, for the first time in decades, Sinatra publicly returned to his birthplace in Hoboken, New Jersey, bringing President Reagan with him, who was in the midst of campaigning for the 1984 U.S. presidential election. Reagan had made Sinatra a fund-raising ambassador as part of the Republicans 'Victory 84’ get-the-vote-out-drive.[37]

Earlier that year, Sinatra had worked with Quincy Jones for the first time in nearly two decades on the album L.A. Is My Lady. Well received critically, L.A. Is My Lady came after a Sinatra/Lena Horne project - instigated by Quincy Jones - was abandoned after Horne developed vocal problems and Sinatra, committed to other engagements, couldn't wait to record.

At the 56th Academy Awards Sinatra presented the Jean Hersholt Humanitarian Award to David L. Wolper.

From September 17 to 22, 1984, Sinatra played six sold-out concerts at the Royal Albert Hall in London. The following year, on May 23, 1985, Sinatra received the Presidential Medal of Freedom, and later that day was awarded an honorary Doctor of Engineering degree from the Stevens Institute of Technology in Hoboken, despite the protests of the student body.[38]

In 1986, investigative journalist Kitty Kelley published a biography of Sinatra entitled His Way. Sinatra had been to court in 1983 to try to prevent it from being published, according to Kelley, seeking '$2 million in punitive damages from me for presuming to write about him without his authorization'.[39] He also accused her of allegedly misrepresenting herself as his authorized biographer. He later withdrew his lawsuit amid much publicity and the book went on to become number one on the New York Times best seller list and was a bestseller not only in the US but also in England, Canada, and Australia.

On October 30, 1986, Sinatra re-recorded "Mack the Knife", feeling he could better the version recorded during the L.A. Is My Lady sessions in 1984.

In February 1987 Sinatra guest starred in an episode of Magnum, P.I. titled 'Laura'. Playing a retired detective on a search for his grand-daughter's killer, Sinatra would appear on the cover of TV Guide and win good notice for his performance in the highest rating Magnum P.I. episode ever. This was Sinatra's last acting role, although, he was approached by Francis Ford Coppola to play Don Altobello in The Godfather: Part III. Sinatra declined, not wanting to commit himself to a three-month shoot. In a curious turn of fate, Eli Wallach, who Sinatra replaced in the role of Angelo Maggio in From Here to Eternity, got the role.

Sinatra would still return to the big screen, however, when after being out of circulation for 25 years, The Manchurian Candidate was theatrically re-released in 1987. By the end of the decade, Suddenly, which had been pulled from distribution by Sinatra after the assassination of John F. Kennedy, was finding its way onto home video and being discovered by a new audience.

75th birthday and Duets projects

1990 saw Sinatra celebrate his 75th birthday with a national tour,[40] and he was awarded the second 'Ella Award' by the Los-Angeles-based Society of Singers. At the award ceremony, he performed for the final time with Ella Fitzgerald.[16]

In August, Sinatra was involved in a controversial verbal exchange with Sinéad O'Connor, as he promised to "kick her ass" after his dismay at her apparent disrespect shown toward the American national anthem.

In December, as part of Sinatra's birthday celebrations, Patrick Pasculli, the Mayor of Hoboken, New Jersey, made a proclamation in his honor, declaring that "no other vocalist in history has sung, swung and crooned and serenaded into the hearts of the young and old... as this consummate artist from Hoboken"[32] The same month Sinatra would give the first show of his Diamond Jubilee Tour at the Meadowlands Arena in East Rutherford, New Jersey.

The following year saw Sinatra embark on a hectic European tour of engagements - accompanied by Steve Lawrence and Eydie Gorme - to mark his sixty years in show business. After the deaths of Ava Gardner and Sammy Davis, Jr. in 1990, Sinatra’s life was once again affected by tragedy when his close friend and confidant Jilly Rizzo was killed in a car crash in Mission Hills, California, in 1992.

In November 1992, the CBS miniseries Sinatra, produced by Tina Sinatra and Warner Bros., was broadcast with the full cooperation and involvement of the Sinatra family. Frank Sinatra had long wanted any cinematic portrayal of his life to be produced whilst he was alive, claiming that "If they do it when I’m dead, they’ll screw it up so I want to be around to see it’s done right."[41]

In 1993 Sinatra made a surprise return to Capitol Records and the recording studio for Duets, which was released in November. Sinatra’s duet with Bono on I've Got You Under My Skin contributed to the album's great commercial success, which reached #2 on the Billboard charts, and eventually selling over 2 million copies in the United States alone.

The artists who added their vocals to the album worked for free, and a follow-up album (Duets II) was released in 1994, which reached #9 on the Billboard charts. Duets II marked Sinatra's last recording with Antonio Carlos Jobim, as well as his last studio recordings, bringing to an end his sixty-year recording career.

80th birthday, final concerts

Still touring, despite various health problems, Sinatra would remain a top concert attraction on a global scale during the first half of the 1990s. At times, his memory seemed to fail him but this was something that was exaggerated by the tabloids, whilst a fall on stage in 1994 was a bad sign and an indication that the end may well be near.

Sinatra had long been popular in the far east, and although it may not have been planned to be so, his final public concerts were held in Japan's Fukuoka Dome in front of 96,000 fans in 1994. The following year, on February 25, 1995, at a private party for 1,200 select guests on the closing night of the Frank Sinatra Desert Classic golf tournament, Sinatra would sing before a live audience for the very last time. Esquire Magazine would report of the show that Sinatra was "clear, tough, on the money" and "in absolute control." His closing song was The Best is Yet to Come.

Sinatra was awarded the Lifetime Achievement Award at the 1994 Grammy Awards, and was introduced by Bono who said of Sinatra "Frank's the chairman of the bad attitude... Rock 'n' Roll players have been tough, but this guy is the boss. The chairman of boss... I'm not going to mess with him, are you?" Sinatra's acceptance speech was crudely cut off, as he deviated from the script apparently cutting into advertising space[42] Billy Joel, later in the broadcast, "attacked" the Grammy producers for this when, in the middle of performing "River of Dreams," he took a longer-than-expected pause to comment about "valuable advertising time going by...dollars, dollars, dollars."

To mark Sinatra's 80th birthday in 1995 The Empire State Building glowed blue.[43] A star-studded birthday tribute at the Shrine Auditorium in Los Angeles would be his last televised appearance, and with the death of Dean Martin a few days later, Sinatra entered a period of seclusion and health difficulties, suffering both a mild heart attack and stroke in November 1996, and a heart attack in January 1997.[43]

In 1997 Sinatra was awarded with the United States Congressional Gold Medal. Unable to attend the ceremony himself due to his failing health, daughter Nancy Sinatra accepted the award on his behalf, saying "It's more than just an honor from his country, as far as I'm concerned, it's like the country saying "Ok, Frank, we know the truth and we love you".

Death

After suffering another heart attack, Frank Sinatra died at 10:50 p.m. on May 14, 1998, at the Cedars-Sinai Medical Center with wife Barbara and daughter Nancy by his side. Sinatra's final words were "I'm losing."[44] He was 82.

President Bill Clinton led tributes to Sinatra, claiming that he had managed 'to appreciate on a personal level what millions of people had appreciated from afar'.[45]

On May 20, 1998 at the Church of the Good Shepherd in Beverly Hills, Sinatra's funeral was held in front of 400 mourners. Gregory Peck, Tony Bennett and Frank Sinatra, Jr. addressed the mourners, among whom were Jill St. John, Tom Selleck, Joey Bishop, Faye Dunaway, Tony Curtis, Liza Minnelli, Kirk Douglas, Robert Wagner, Don Rickles, Nancy Reagan, Angie Dickinson and Jack Nicholson. A private ceremony at St. Theresa's Catholic Church in Palm Springs was held later that day before Sinatra was buried a short distance east of St. Theresa's, next to his parents in section A-8 of Desert Memorial Park in Cathedral City, a quiet, unassuming cemetery on Ramon Road at the border of Cathedral City and Rancho Mirage and near his famous Rancho Mirage compound, located on tree-lined Frank Sinatra Drive. His close friend Jilly Rizzo is buried nearby in the same cemetery.

Legend has it that Sinatra was buried in a blue suit with a flask of Jack Daniel's and a roll of ten dimes which was a gift from his daughter, Tina, along with a card that said "Sleep warm, Poppa - look for me." The ten dimes were a habit dating back to the kidnapping of his son, Frank Sinatra, Jr., due to the kidnappers' demands that negotiations be made via pay phone. A Zippo lighter (which some take to be a reference to his mob connections) is purported to be buried with him as is a pack of Camel cigarettes. The words The Best Is Yet to Come are imprinted on his tombstone.

Carla Bley

2008-01-30T23:56:00.000+02:00

Ohje Blogitekstien hyödyntämiseksi:

Kopioi haluamasi taiteilijan nimi. Klikkaa taiteilijan nimen alla olevaa ed-merkkiä, niin pääset Last.fm:n sivulle, josta valitse "Listen". Liitä kopioimasi nimi asianomaiseen kenttään ja paina "Play". Luultavasti voit silloin kuunnella tämän valitsemasi taiteilijan tai jonkun samaan genreen kuuluvan toisen taiteilijan musiikkia.

Carla Bley’s Biography

Carla Bley, née Borg, (born May 11, 1936) is an American jazz composer, pianist, organist and band leader. An important figure in the Free Jazz movement of the 1960s, she is perhaps best known for her jazz opera Escalator Over The Hill (released as a triple LP set), as well as a book of compositions that have been performed by many other artists, including Gary Burton, Jimmy Giuffre, George Russell, Art Farmer and her ex-husband Paul Bley.

Bley was born in Oakland, California. Her father, a piano teacher and church choirmaster, encouraged her to sing and to learn to play the piano. After giving up the church to immerse herself in roller skating at the age of fourteen [1], she moved to New York at seventeen and became a cigarette girl at Birdland, where she met jazz pianist Bley, whom she married in 1957 [2]. He encouraged her to start composing. The two later divorced.

Her compositions were soon beginning to appear on record — for example, "Bent Eagle" on George Russell's Stratusphunk in 1960, and then Ictus on Jimmy Giuffre's Thesis and Paul Bley's Barrage.

In 1964 she was involved in organising the Jazz Composers Guild which brought together the most innovative musicians in New York at the time. She then had a personal and professional relationship with Michael Mantler, with whom she had a daughter, Karen, now also a musician in her own right.

With Mantler, she co-led the Jazz Composers' Orchestra and started the JCOA record label which issued a number of historic recordings by Clifford Thornton, Don Cherry and Roswell Rudd, as well as her own Escalator Over The Hill and Mantler's Jazz Composers' Orchestra LPs. Bley and Mantler followed with WATT records, which has issued their recordings exclusively since the early 1970s. Bley and Mantler were pioneers in the development of independent artist-owned record labels and also started the now defunct New Music Distribution Service which specialized in small, independent labels that issued recordings of creative improvised music.

Bley has collaborated with a number of other artists, including [Jack Bruce],Robert Wyatt and Pink Floyd drummer Nick Mason, whose 1981 solo album Fictitious Sports was a Carla Bley album in all but name. She arranged and composed music for Charlie Haden's Liberation Music Orchestra, and wrote A Genuine Tong Funeral for Gary Burton. Her arrangement of the music for Federico Fellini's 8½ appeared on Hal Willner's Nino Rota tribute record, Amarcord Nino Rota. She has also contributed to other Hal Willner projects, including the song "Misterioso" for the tribute to Thelonious Monk entitled "That's the Way I Feel Now", which included Johnny Griffin as guest musician on tenor saxophone, and the Willner-directed tribute to Kurt Weill, entitled "Lost in the Stars", where she and her band contributed an arrangement of the title track, with Phil Woods as guest musician on alto saxophone.

Carla Bley has continued to record frequently with her own big band and a number of smaller ensembles. Her partner, the bassist Steve Swallow, has been her closest and most consistent musical associate in recent years. In 1997, a live version of Escalator over the Hill was performed for the first time in Cologne, Germany; in 1998 "Escalator" toured Europe, and another live performance took place in May 2006 in Essen, Germany.

In 2005 she arranged the music for and performed on Charlie Haden's latest Liberation Music Orchestra tour and recording, Not in Our Name.

Discography
1971: Escalator over the Hill (Carla Bley and Paul Haines)
1974: Tropic Appetites (Carla Bley)
1975: Live in 75' (The Jack Bruce band)
1977: Dinner Music (Carla Bley)
1978: European Tour 1977 (Carla Bley Band)
1979: Musique Mecanique (Carla Bley Band)
1981: Fictitious Sports (Nick Mason, recorded : Social Studies (Carla Bley Band)
1982: Live! (Carla Bley Band)
1983: The Ballad of the Fallen (Charlie Haden and Carla Bley)
1984: I Hate to Sing (Carla Bley Band)
1984: Heavy Heart (Carla Bley)
1985: Night-Glo (Carla Bley)
1987: Sextet (Carla Bley)
1988: Duets (Carla Bley and Steve Swallow)
1989: Fleur Carnivore (Carla Bley)
1991: The Very Big Carla Bley Band (Carla Bley Band)
1992: Go Together (Carla Bley and Steve Swallow)
1993: Big Band Theory (Carla Bley)
1994: Songs with Legs (Carla Bley)
1996: ...Goes to Church (Carla Bley Big Band)
1998: Fancy Chamber Music (Carla Bley)
2000: 4x4 (Carla Bley)
2003: Looking for America (Carla Bley Big Band)
2004: The Lost Chords (Carla Bley)
2005: Not in Our Name (with Charlie Haden/ Liberation Music Orchestra)[/ul]

Resource
http://en.wikipedia.org/wiki/Carla_Bley

Charles Mingus’s Biography – Last.fm

2008-01-30T19:55:00.000+02:00

30.01.2008:
Charles Mingus’s Biography – Last.fm

Charles Mingus

2008-01-30T19:53:00.000+02:00

Charles Mingus’s Biography

Charles Mingus (April 22, 1922 – January 5, 1979), was an American jazz bassist, composer, bandleader, and occasional pianist. He was also known for his activism against racial injustice.

Mingus' legacy is notable: he is ranked among the finest composers and performers in jazz, and recorded many highly regarded albums. Dozens of musicians passed through his bands and later went on to impressive careers. His songs—though melodic and distinctive—are not often recorded by later musicians, due in part to their unconventional nature. Mingus was also influential and creative as a bandleader, recruiting talented and sometimes little-known artists whom he assembled into unconventional and revealing configurations.

Nearly as well known as his ambitious music was Mingus' often fearsome temperament, which earned him the nickname "The Angry Man of Jazz." His refusal to compromise his musical integrity led to many onstage explosions, though it has been argued that his temper also grew from a need to vent frustration. Ironically, a perfect show could irritate him by closing this outlet.

Mingus was prone to depression. He tended to have brief periods of extreme creative activity, intermixed with fairly long periods of greatly decreased output.

Most of Mingus's music retained the hot and soulful feel of hard bop and drew heavily from black gospel music while sometimes drawing on elements of Third Stream Jazz and free jazz. Yet Mingus avoided categorization, forging his own brand of music that fused tradition with unique and unexplored realms of jazz. Mingus focused on collective improvisation, similar to the old New Orleans Jazz parades, paying particular attention to how each band member interacted with the group as a whole. In creating his bands, Mingus looked not only at the skills of the available musicians, but also their personalities. He strived to create unique music to be played by unique musicians.

Due to his brilliant writing for mid-size ensembles—and his catering to and emphasising the strengths of the musicians in his groups—Mingus is often considered the heir apparent to Duke Ellington, for whom he expressed unqualified admiration.

Partial discography
Major works include:

Pithecanthropus Erectus (1956, Atlantic)
The Clown (1957, Atlantic)
Tijuana Moods (1957)
New Tijuana Moods (1957)
Blues & Roots (1959, Atlantic)
Mingus Ah Um (1959, Columbia)
Mingus Dynasty (1959, Columbia)
Pre Bird (1960, Mercury)
Mingus at Antibes (1960, Atlantic)
Charles Mingus Presents Charles Mingus (1960, Candid)
Oh Yeah (1962, Atlantic)
The Black Saint and the Sinner Lady (1963, Impulse)
Mingus Plays Piano (1963, Impulse)
Mingus Mingus Mingus Mingus Mingus (1963, Impulse)
Let My Children Hear Music (1972, Columbia)
Changes One (1974, Atlantic)
Changes Two (1974, Atlantic)
Cumbia & Jazz Fusion (1976, Atlantic)
Epitaph (1990, Columbia, posthumous)
Money Jungle (1962, BlueNote, w/Duke and Max)

RikkiMikko's MusicBlog - RikkiMikon Musiikkiblogi

Muutamia vinkkejä musiikin harrastajille

Uusia välineitä harjoittelun tueksi

Tulevaa joulunalusohjelmistoa:

Joulukonsertti Keltinmäen kirkossa

Harjun Laulun ja Jyväskylän Salonkiorkesterin Joulukonsertti

Keltinmäen kirkossa

tiistaina 21.12. 2010 klo 19.00

Johtaa: Rita Varonen ja Risto Sojakka

sekä Ilpo Vuorenoja

Tervetuloa kaikki joululaulujen ystävät perinteiseen (jo neljästoista kerta) joululaulukonserttiin kauniiseen ja akustiikaltaan tyylikkääseen Keltinmäen kirkkoon kuuntelemaan ja osallistumaan!

Yhteislaulun sanat:

W.A.Mozart: Requiem

Operettirintamalla tapahtuu

Uutta AccuRadiossa

Gudstjänst: från Oslo

Grammy palkinto Jyväskylän Halssilaan!

LOVE STORY; Operettiteatteri Bravo! esittää

LOVE STORY

Tauno

RikkiMikon Kontrabasso rikki!

Operetin tukiyhdistys Jyväskylään

Oikea Joulu

ja kahden helisinkiläisen Mozartin Requiem

RikkiMikon viimeisimpiä kuuntelukokemuksia

Lasse Heikkilä: Suomalainen Messu

RikkiMikon Jazzblogin sivupalkit

Kantelemuseo

Elohiiri uusi musiikkiryhmä

SUURI GAALAKONSERTTI

Lauantai 28.3. klo 19 Kuopion Musiikkikeskuksen Konserttisali

OPERETTITEATTERI BRAVOesittää operetti-, musikaali-, ja elokuvasävellyksiä

Vahvojen naistenlaulukilpa

Fire.fm

Mustalaisruhtinatar

Heikki Rautasalo on poissa

Eroica Trio

Eroica Trio

Suomen Muusikkojen Liitto, muusikkojen etujärjestö

AccuRadio - The Next Generation of Radio

Hyräilyn tunnistin eli Kännykkä kertoo sävelmän

Operettikavalkaadi Jyväskylän Paviljongissa

Argentiinalainen tango

Mariano Mores

Norah Jones

Reino Helismaan kupletteja

Giovanni Battista Pergolesi: Stabat Mater

Symphony Tag Radio – Last.fm

Arnold Bax

1,752 plays scrobbled on Last.fm

Operettiteatteri Bravo. Johann Strauss: Lepakko

Musiikin lähteiden valinnasta

Diana Krall

Diana Krall

2,617,616 plays scrobbled on Last.fm

In Memoriam 2007 on Technorati

Oscar Peterson - Best Pianist ever!

Violin Jazz- Stuff Smith

Stéphane Grappelli:

107,649 plays scrobbled on Last.fm

Frank Sinatra’s Biography – Last.fm

Carla Bley

Ohje Blogitekstien hyödyntämiseksi:

Carla Bley’s Biography

Charles Mingus’s Biography – Last.fm

Charles Mingus

Charles Mingus’s Biography

OPERETTITEATTERI BRAVO
esittää operetti-, musikaali-, ja elokuvasävellyksiä

Vahvojen naisten
laulukilpa