tiistai 12. toukokuuta 2009

Lasse Heikkilä: Suomalainen Messu

Suomalaisen Messun musiikki

1. Vaari-vainaan kannel
2. Sillä viisiin
3. Vuosi luojan kämmenellä
4. Itkua katuvan kansan
5. Niinkuin on hanki valkoinen
6. Elämän kyllyydestä
7. Kiitospolska
8. Runsasta leipää
9. Pohjalainen uskontunnustus
10. Missä kulkee isät maan
11. Liian kylmät tuulet
12. Eri tuuli, sanat
13. Rakentajan ralli
14. Laulu Suomelle
15. Parempien päivien polkka
16. Viimeiset veneet



Kaikki joukolla Uuraisille 16.5.2009 klo 15:00, sillä silloin siellä taphtuu aivan ihania asioita; Lasse Heikkilän Suomalainen Messu on tapahtuma, joka ei jätä ketään kylmäksi. Heikkilän hienot melodiat ja kuoron ja orkesterin niille toteuttamat tulkinnat ovat ainakin minulle
jotain uutta, vaikka sainkin jo viime kesänä tuntumaa tämän tyyppiseen musisointiin yhtenä Lasse Heikkilän yhtyeen tilapäisjäsenenä Joensuun Ilosaaressa 2.8.2008.

Kutsu tähän tapahtumaan tuli sekä Uuraisten
evankelis-luterilaiselta seurakunnalta että Helluntaseurakunnalta, ja sen otin vastaan ilolla. Siitäkin huolimatta, että keikkapaineet eri suunnilta ovat viime aikoina vyöryneet; kun Mustalaisruhtinatar siirtyi kesätauolle, tilalle astuivat Jyväskylän yliopiston suuren Promootion valmistelut, kansanmusiikkiyhtye Kvartin Luulajan matkan suunnittelu (joka matka tehdään kesäkuun alussa).

Tällainen usean projektin samanaikainen läpivienti on paitsi haastavaa, myös jossain määrin rasittavaa, kun ei voi olla samaan aikaan useassa paikassa; yhdelle taholle kumartaessa tuntee pyllistävänsä toiselle. Nytkin oli pakko jättää joitakin harjoituksia väliin, kun sattuivat niin pahasti päällekkäin. Hyvällä tahdolla ja nimenomaan ystävien myötämielisen suhtautumisen kannustamana näistäkin ongelmista kai selvitään.

Näiden eri tyyppisten ohjelmistojen läpivienti on ollut hauskaa, kun voi käyttää omaa luovuuttaan eri tavalla kuin silloin ennen sinfoniaorkesterissa. Nyt mukana on usein improvisointi,
joskus myös popmusiikista tutut bassovahvistimet, jolloin tatsi soittimeen on täysin erilainen klassisen musiikin sormituntumaan verrattuna. Ympärillä alati vaihtuvat soittajakollegat ovat olleet aina yhtä ihastuttavia ja innokkaita kun on siirrytty genrestä toiseen. Samoin yleisö on ollut joka kerta erilaista, tähän mennessä kuitenkin onneksi yhtä innokkaasti musiikkiin reagoivaa.

Poleenin Teatterin Mustalaisruhtinatar esitettiin parisenkymmentä kertaa täysille katsomoille, Liekkilän Elohiiren konsertti oli lähes täysosuma - toivottavasti myös tulevat esitykset noudattavat samaa linjaa. Kaiken kaikkiaan minä tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että oma fyysinen kunto on tehnyt mahdolliseksi kaiken sen, mitä tämän alkuvuoden aikana on tapahtunut; kaikkiaan kahdeksan eri kokoonpanoa on tullut tutuksi erilaisten esiintymisten kautta viimeisten kolmen ja puolen kuukauden aikana: Euroset, Kvartti, Jyväskylän Salonkiorkesteri, Operettiteatteri Bravon Salonkiorkesteri, Elohiiri, Poleenin Teatteriyhtye, Jyväskylän yliopiston Sinfoniaorkesteri, Savonlinnan Orkesteri, ja harjoituksia ja esiintymisiä noin kuusikymmentä suunnilleen sadan päivän aikana! Siis useammin kuin joka toinen päivä rakas (ei raskas - vain vähän yli 25 kg) kontrabasso on "heilautettu olalle", siis noin keskimäärin laskettuna.

Hyvää alkavaa kesää kaikille lukijoille!

P.S. Käy tutustumassa Dei-kaupan tuotteisiin ja tilaa vaikka Lasse Heikkilän Suomalaisen Messun nuottipainos täältä. Tai Lassen Nettikioskista.