Tänään maanantaina 10.4.2017 olin vierailulla Keltinmäen palvelukeskuksessa, jossa käytin seuraavan puheenvuoron:
Minun
nimeni on Mikko Oinonen. Olen ammatiltani muusikko.
Aivan
aluksi haluan sanoa lämpimät kiitokset tämän tilaisuuden järjestäjille sekä
erityisesti taitavalle ja herkälle kollegalleni, pianotaiteilija Sini
Aaltiolle, jonka suosituksesta sain kutsun osallistua tähän tilaisuuteen. Haluan
mainita omasta taustastani sen verran, että olen toiminut ammattimuusikkona Jyväskylä
Sinfonian kontrabassoryhmässä 38 vuotta, ja nyt olen siitä työstä neljättätoista
vuotta eläkkeellä. Musiikki on aina kuulunut jokapäiväiseen elämääni jo
pikkupojasta saakka, vaikka varsinaista koulutusta en siihen ammattiin saanut
kuin vasta 23 vuotta täytettyäni.
Musiikilla
on mahtava voima, jonka on tiedostanut myös tänä vuonna 40 vuotta täyttävä Aivoliitto.
Tämä 44 paikallisosastoa käsittävä liitto, jonka jäsenmäärä on tällä hetkellä
noin 8000, on valinnut juhlavuoden teemakseen ”Aivot ja musiikki”. Juhlavuoden
suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Teema
näkyy liiton toiminnassa useina kaikille avoimina konsertteina, sosiaalisessa
mediassa julkaistuissa videoissa, joissa liiton ja paikallisyhdistysten
henkilökunta kertoo omasta mielimusiikistaan, sekä Kielipolku- ja
Aivoterveys-lehtien useissa musiikkiin liittyvissä artikkeleissa. Tietoja
näistä tilaisuuksista on Aivoliitto 40 vuotta –esitteessä. Sen löydät osoitteesta:
Neurologian
erikoislääkäri Martti Solismaata lainatakseni, ”Musiikkia on ollut aikojen
alusta: meren aallot, valaan laulu, ukkosen jylinä ja niin edelleen”.
Musiikki
on syvällä ihmisen tajunnassa, ja musiikkiterapeutti Juha Ukkonen on verrannut
musiikkia sipuliin, jonka päällimmäinen kerros on tätä päivää koko tunteiden kirjossaan
ja sisemmät kerrokset vievät sitten muistipolkua lähihistoriaan ja ajan kuvaan.
Hän sanoo kerroksista löytyvän sekä oman, myös perheen ja koko kansakunnan historian. Kulttuuriperimä
musiikillisine arkkityyppeineen on siellä sisemmissä kerroksissa. Voidaan sanoa, että Luonnon äänet ovat kaiken
musiikin alku.
Musiikki on minun elämäni tärkein virike. Se
täyttää jokaisen päiväni aamusta iltaan vielä 76-vuotiaanakin, vaikka olen
ollut eläkkeellä jo 14 vuotta.
Kuuntelen musiikkia jonkin verran, mutta aktiivinen musisointi, etenkin klassisen musiikin ja jazzin soittaminen on tärkein harrastukseni. Säännölliset muusikkotapaamiset ja keskustelut muusikoiden kanssa sekä sinfoniakonserteissa käynti antavat tärkeää sisältöä elämääni. Sen lisäksi olen havainnut sen erinomaiseksi kivunhallintamenetelmäksi. Myös tilapäiset mielen matalapaineet haihtuvat musiikkia kuunnellessa.
Kuuntelen musiikkia jonkin verran, mutta aktiivinen musisointi, etenkin klassisen musiikin ja jazzin soittaminen on tärkein harrastukseni. Säännölliset muusikkotapaamiset ja keskustelut muusikoiden kanssa sekä sinfoniakonserteissa käynti antavat tärkeää sisältöä elämääni. Sen lisäksi olen havainnut sen erinomaiseksi kivunhallintamenetelmäksi. Myös tilapäiset mielen matalapaineet haihtuvat musiikkia kuunnellessa.
Tunnen
rentoutuvani musiikin vaikutuksesta. Se herättää positiivisia tuntemuksia,
varsinkin silloin kun se palauttaa kauan sitten kokemiani miellyttäviä
muistoja. Olen sitä mieltä, että hyvä mieli sinänsä, saavutetaanpa se millä
tahansa terveellisellä tavalla, on ihmissuhteiden hoidossa ensiarvoisen tärkeä.
Olen
vieraillut viime päivinä ja viikkoina useissa Jyväskylän seudun
vanhuspalvelukeskuksessa kertomassa Aivoliiton 40-vuotisesitteestä ja samalla omasta projektistani, jota aion
toteuttaa tämän kevään ja ensi kesän aikana, toivottavasti vielä senkin
jälkeen.
Tuo
projekti sisältää musiikkihetkiä edellä mainituissa laitoksissa joko yksin tai
säestävän muusikon kanssa (pianisti, harmonikansoittaja tai kitaristi), tai Karin Parhaat-yhtyeen
jäsenenä. Kun esiinnyn yksin, minua säestää tietokoneen säestysohjelma,
tavallisimmin Piano Escort tai
vastaava. Tällöin ohjelmisto koostuu klassisen musiikin helmistä.
Säveltäjänimiä ohjelmistossani ovat Johann Sebastian Bach, Franz Schubert, Jules Massenet, Pietro
Mascagni, Antonin Dvořak, Charles Gounod, Camille Saint-Saëns jne.
Viime
syksynä kutsuin Palokan Pelimannitalon Nuottiavain-tapahtumaan Pietarin valtionyliopiston
psykologian professorin, Anatoly Zhirkovin,
joka kertoi esitelmässään mm, että jo vuonna 1904 Pietarin synnytyssairaalassa
otettiin synnytyskipujen hallinnassa käyttöön musiikki; laitokseen tilattiin
Saksasta urut juuri tätä tarkoitusta varten. Musiikilla saatiin alennettua
verenpainetta ja voitiin rauhoittaa synnyttävää äitiä ja pienokaista.
Olen
perustanut joulukuussa 2015 Facebookiin
ryhmän, jonka nimi on ”Musiikkia
muistisairaille - Music for people with memory
disorders”. Siinä on tällä hetkellä 143 jäsentä, joista osa on
kirjoittanut mielipiteitään ja julkaissut tieteellisiä tutkimustuloksia
musiikin vaikutuksesta ihmisen terveyteen ja ennen kaikkea muistiin, osa vain
jakanut tai käynyt tykkäämässä.
Tässä
lainaus erään tähän Facebook-ryhmään mukaan tulleen henkilön kokemuksista:
”Kiitos että saan olla mukana.
Musiikki on ollut ja on lähellä sydäntäni, myös aivan konkreettisesti.
Vuodenvaihteen jälkeen tulee kuluneeksi 26 vuotta siitä, kun makasin HYKSin
sydänvalvonnassa Meilahdessa useita vuorokausia. Takana oli vaikea infarkti,
jonka seurauksena oli osittainen kuolio sydämen etuseinässä ja siitä on
jäljellä tänä päivänäkin arpikudos. Minulla ei ollut edes lukulupaa (käsiä ei
saanut nostaa). Mutta kasettisoitin oli, kasa paristoja ja C-kasetteja. Kaseteilla
oli Mendelssonia, Bruchia, Mozartia, Tsaikovskia, Sibeliusta, Rodrigoa jne.
Tulevaisuus oli täysin pimennon peitossa, mutta musiikki kuulokkeissani auttoi
unohtamaan sen hetkisen kurjuuden ja antoi voimaa taistella vastaan. Hoitaja
kävi säännöllisesti tarkastamassa tilani ja samalla kysäisi, mikä nyt on
menossa. Tippa tulee silmäkulmaan vieläkin, kun esimerkiksi Bruchin
viulukonserton ensimmäisen osan ensi tahdit kajahtavat. Nyttemmin on useissakin
tutkimuksissa todettu musiikin ihmeellinen vaikutus. Olen kokenut, että ainakin
omalla kohdallani nimenomaan klassisesta musiikista oli valtava voimauttava
vaikutus. Toivuin omaksi ja muutaman lääkärinkin ihmetykseksi työelämään vielä
15 vuodeksi”.
Lopuksi
vielä Markku T. Hyypän kommentti,
jonka löysin edellä mainitulta Facebook-sivulta: Luova toiminta ei ole vain
pehmeää lääketiedettä. Se on vaikutuksiltaan yhtä todellista kuin muukin lääketiede.
Sitaatti:
”Taidelähtöisten menetelmien ideana on houkutella tunteita esille. Tunteiden
merkitys hyvinvoinnille on keskeinen. Niiden avulla reagoimme ja sopeudumme
elämän eri tilanteisiin. Kyky ilmaista tunteita, on myös suojaava tekijä”.
Neurologi
Markku T. Hyyppä kuvaa teoksessaan Kulttuuri
ja terveys kulttuuri- ja taidekokemusta aivojen aktivoitumisen
näkökulmasta.
Onnellisuus ja tyytyväisyys liittyvät aivojen mantelitumakkeeseen. Kun ihminen
kokee tunteita, aktivoituvat pikkuaivot sekä otsa-aivokuoren etummainen osa.
Aivojen aineenvaihdunta vilkastuu ja kehoon erittyy lukuisia hormoneita: oksitosiinia, serotoniinia ja endorfiineja.
Oksitosiinia
erittyy runsaasti silloin, kun koskettamme toisiamme. Oksitosiinia voidaan
kutsua myös empatiahormoniksi, sillä sen on todettu lisäävän myötätuntoa.
Lisäksi se vähentää stressiä.
Wikipedia
kertoo asiasta seuraavaa: Oksitosiinia erittyy
seksuaalisen mielihyvän sekä eräiden hellyydenosoitusten, kuten halaamisen
ja suutelun
yhteydessä. Oksitosiinilla on todettu olevan pelkoa ja ahdistusta lieventävä
vaikutus, minkä vuoksi sitä tutkitaan potentiaalisena lääkkeenä sosiaalisten tilanteiden pelkoon.
Odottavalla äidillä oksitosiini saa kohdun lihakset
supistelemaan ja sikiön liikkeelle. Imettävällä äidillä oksitosiinin tehtävänä
on saada maito
poistumaan rinnoista
supistamalla maitotiehyitä ympäröiviä pieniä sileitä
lihaksia.[1][2][3] Oksitosiinin
on havaittu herättävän miehillä niin negatiiviset kuin positiivisetkin
varhaislapsuuden muistot äitisuhteesta myös myöhemmällä iällä.[4]
Oksitosiinin
vapautumiseen kehossa voidaan vaikuttaa monin eri tavoin. Muun muassa kosketus
ja hieronta vapauttavat oksitosiinia, kuin myös kaikki mielihyvän tunteeseen
liittyvät asiat, kuten mielimusiikki. Oksitosiini vahvistaa ihmisten välistä
kiintymystä ja luottamusta toisiinsa.
Serotoniini on
eräs aivojen välittäjäaine. Sen toiminta
keskushermostossa vaikuttaa muun muassa mielialaan, vireystilaan,
aggressiivisuuteen ja ruokahaluun. Muualla elimistössä serotoniini osallistuu
verenpaineen säätelyyn ja ruoansulatuskanavan toimintaan.
Endorfiinit tai
endomorfiinit (engl. endogenous morphines, ’sisäsyntyiset
morfiinit’) ovat keskushermostossa esiintyviä hormoneja eli
elimistön itse tuottamia välittäjäaineita, jotka sitoutuvat opioidireseptoreihin
saaden aikaan mielihyvän tunnetta ja vähentäen kipuja. Aivolisäke
valmistaa noin tusinan verran endorfiineja, joita ovat esimerkiksi alfa-endorfiini, beeta-endorfiini ja gamma-endorfiini.
Elimistö
tuottaa endorfiineja etenkin unen aikana ja suurin osa elimistön endorfiinituotannosta
tapahtuukin kello kahden ja neljän välisenä aikana.[2]
Endorfiineja vapautuu myös esimerkiksi pitkäkestoisen liikunnan, mielimusiikin
kuuntelun, nauramisen,
itkemisen ja seksin yhteydessä.
Tarkoitukseni
on julkaista tämä teksti musiikkiblogissani, jonka löydät kirjoittamalla
Googleen ”RikkiMikon Musiikkiblogi”. Koska tässä tekstissä on paljon sellaisia
sanoja, jotka siellä blogitekstissä on linkitetty niihin lähteisiin, joista
olen tietoja kerännyt, kannattaa käydä lukemassa tätä blogia, mikäli edellä
esitetyt asiat alkoivat kiinnostaa. Myös edellä mainittu Aivoliiton juhlaesite
avautuu blogin tekstilinkin kautta.
Muutama
sana vielä soittimesta, jota käytän musiikkiprojektissani:
Akai
EWI 5000 on puhallinsyntetisaattori. Sen ääni tuotetaan vahvistimessa, ja
sävelkorkeutta, äänen voimakkuutta ja vibratoa ohjataan sormilla, puhallusintensiteettiä
muuttamalla ja suukappaleen purennan avulla.
Erilaisia
soitinääniä on tasan sata. Ääniala on yli kahdeksan oktaavia. Instrumenttiin
voi kytkeä kuulokkeet, jolloin ympäristöä häiritsemätön harjoittelu on
mahdollista. Soittimen voi kytkeä tietokoneeseen esimerkiksi musiikin suoraa
tallennusta ja nuottien kirjoitusta varten.
Kiitos
teille, kun jaksoitte kuunnella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti