Videopalkki, hyvää musiikkia kuuntele, katso videoita!

Loading...

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010






Jacqueline du Pre (26. 1. 1945–19. lokakuuta 1987) Du Pré tunnustetaan yhdeksi maailman parhaimmista sellisteistä. Hänen menestyksekäs uransa päättyi kuitenkin MS-taudin puhkeamiseen. Sairaus johti lopulta myös du Prén kuolemaan vuonna 1987.

Hän opiskeli mm. William Pleethin, Mstislav Rostropovitšin ja Paul Tortelierin johdolla. Hän oli naimisissa kapellimestari Daniel Barenboimin kanssa, joka esiintyy myös tämän blogin Forelli kvintetin esityksissä yhdessä Jacquelinen kanssa.
Jacqueline du Pré syntyi Oxfordissa, Englannissa 26 tammikuuta. Hän oli Derek ja Iris du Prén toinen lapsi. Derek du Pré oli syntynyt Jerseyssä, jossa hänen sukunsa oli elänyt jo useiden sukupolvien ajan. Työskenneltyään tilintarkastajana Lloyds Bankissa St Helierin ja Lontoon konttoreissa yhdentoista vuoden ajan, hänestä tuli ensin The Accountantin avustava toimittaja ja myöhemmin toimittaja-julkaisija. Jacqueline du Prén äiti Iris (Iris Greep), oli lahjakas pianisti, joka opetti Lontoon Royal Academyssa. Neljän ikäisenä du Prén on kerrottu kuulleen radiosta sellonsoittoa, jolloin hän oli kertonut äidilleen "haluavansa tuollaisen". Ennen kuin hän aloitti sellonsoiton opintonsa viiden vanhana London Violoncello Schoolissa, häntä opasti hänen äitinsä, joka oli säveltänyt kuvin varustettuja pikkukappaleita. Hänen ensimmäinen opettajansa oli Alison Dalrymple.

Ennen pitkää hän osallistui huilistisisarensa Hilary du Prén ohella paikallisiin musiikkikilpailuihin ja voittikin niitä. Du Prén pääopettaja, vuodesta 1955 vuoteen 1961, seekä yksityisopettajana että Lontoon Guildhall School of Musicissa oli maineikas sellisti William Pleeth. Myöhemmin hän osallistui myös Pablo Casalsin mestarikursseille Zermattissa, Sveitsissä vuonna 1960, samoin lyhytaikaisesti myös Paul Tortelierin kursseille Pariisissa 1962 ja Mstislav Rostropovichin kursseille Venäjällä 1966. Legendaarinen Rostropovich oli niin vaikuttunut nuoresta oppilaastaan, että opintojen päättyessä hän julisti hänestä: "tässä on ainoa nuoren polven sellisti, jota voi verrata tai joka ylittää hänen saavutuksensa".

Maaliskuussa 1961, kuusitoistavuotiaana du Pré teki muodollisen debyyttinsä Lontoon Wigmore Hallissa, ja konserttidebyyttinsä hän teki 1962 Royal Festival Hallissa, jossa hän esitti Elgarin sellokonserton Rudolf Schwarzin johtaman BBC Symphony Orchestran kanssa. Hän esiintyi Promsissa 1963 jälleen Elgarin konserton solistina, tällä kertaa kapellimestarina oli Sir Malcolm Sargent. Hänen tämän konserton esityksensä osoittautui niin suosituksi, että hän myöhemmin palasi esittämään teoksen kolmena vuotena peräkkäin. Jacqueline du Prestä tuli niin suosittu Promsissa, että hänet kutsuttiin British Festivalille joka vuosi aina vuoteen 1969 saakka. Vuonna 1965, 20 vuotiaana du Pré levytti Elgarin konserton EMI levy-yhtiölle London Symphony Orchestran ja Sir John Barbirollin kanssa, mikä toi hänelle kansainvälisen kuuluisuuden. Levytyksestä on tullut tämän teoksen merkkipaalu, ja siitä on otettu ensijulkaisun jälkeen uusintapainoksia jatkuvasti yli neljänkymmenen vuoden ajan. Du Pré esitti Elgarin konserton BBC Symphony Orchestran kanssa Antal Doratin johdolla USA:n debyytissään Carnegie Hallissa on toukokuun 14, 1965.

Läpi uransa du Pré esiintyi kaikkein arvostetuimpien orkestereiden ja kapellimestareiden kanssa, joihin lukeutuivat Berlin Philharmonic Orchestra, London Symphony, London Philharmonic, New Philharmonia Orchestra, BBC Symphony Orchestra, New York Philharmonic, Israel Philharmonic ja the Los Angeles Philharmonic Orchestra. Hän esiintyi säännöllisesti sellaisten kapellimestareiden kanssa kuin Sir John Barbirolli, Sir Adrian Boult, Sir Malcolm Sargent, Daniel Barenboim, Zubin Mehta, ja Leonard Bernstein .
Du Pré soitti ensisjaisesti kahta Stradivarius selloa, instrumenttia vuodelta 1673 ja vuoden 1712 Davydov Stradivariusta. Molemmat instrumentit olivat lahjoja hänen kummitädiltään, Ismena Hollandilta. Hän soitti vuoden 1673 soittimellaan vuodesta 1961 vuoteen 1964, kunnes hän sai Davydovin. Monet hänen suosituimmista levytyksistään on soitettu tällä instrumentilla, mukaan lukien Barbirollin kanssa äänitetty Elgarin konsertto, Daniel Barenboimin johdolla tehty Brahmsin konserttoja kaksi Brahmsin sellosonaattia. Vuosina 1969 - 1970 du Pré soitti Francesco Goffriller selloa, ja 1970 hän hankki modernin soittimen philadelphialaiselta viiulunrakentajalta Sergio Peressonilta. Juuri tällä instrumentilla du Pré soitti uransa viimeiset konsertit vuoteen 1973 saakka, joihin kuului toine liveäänitys Elgarin konsertosta, sekä hänen viimeinen studiolevytyksensä 1971, Frederic Chopinin ja César Franckin sonaatit.

Hänen ystävyytensä Yehudi Menuhinin, Itzhak Perlmanin, Zubin Mehtan ja Pinchas Zukermanin kanssa, ja avioliittonsa Daniel Barenboimin kanssa johti moniin ikimuistoisiin kamarimusiikkiesityksiin, ja vuoden 1969 esitys Lontoon Queen Elizabeth Hallissa, Franz Schubertin Forelli kvintetistä tuotti myös Christopher Nupenin elokuvan, The Trout. Nupen tuotti myös muita elokuvia. Liveäänitys Jacqueline du Pré ja Elgarin sellokonsertto, sekä Jacqueline du Pré yhdessä Barenboimin ja Zukermanin kanssa Beethovenin Piano Trio, Op. 70, no. 1 D duuri. Katso myös Hilary and Jackie (1998) - Deleted scene


Palkinnot

Du Pré saavutti tunnustuksena saavutuksistaan musiikin alalla useiden musiikkiakatemioiden stipendejä ja yliopistojen kunniatohtorin arvonimiä. Hän oli ensimmäinen arvossa pidetyn Guilhermina Suggia Awardin palkinnon saaja, yhdentoista vuoden ikäisenä, nuorimpana saajana ja luultavasti myös jää nuorimmaksi. Vuonna 1960 hän voitti the Gold Medal of the Guildhall School of Music in London- palkinnon ja the Queen’s Prize for British musicians.

Henkilökohtainen elämä
Jacqueline du Pré kohtasi pianotoiteilija Daniel Barenboimin Uuden Vuoden aattona 1966. He avioituivat seuraavan vuoden kesäkuussa Jerusalemin Itkumuurilla (Western Wall) Heidän avioliittonsa, jonka myötä Jacqueline kääntyi juutalaisuuteen tuotti erittäin hedelmällisiä suhteita musiikin maailmaan; jotkut kommentaattorit ovat verranneet tätä musiikillista avioliittoa Robert ja Clara Schumannin liittoon. Tätä todistavat monet du Prén esiintymiset Barencoimin kanssa hänen esiintyessään joko pianistina tai kapellimestarina.
Du
Prén sisar Hilary avioitui kapellimestari Christoffer "Kiffer" Finzin kanssa, jonka kanssa Jacquelinella oli ollut suhde vuosina 1971 - 1972. Hilaryn ja hänen veljensä Piersin yhdessä kirjoittaman kirjan mukaan A Genius in the Family (ISBN 0434003441, joka on kirjoitettu elokuvan Hilary ja Jackie perusteella) suhteen syntyyn myötävaikutti Hilary, joka halusi omalla tavallaan auttaa Jacquelinea hermoromahduksessa. Vuonna 1999 Kifferin ja Hilaryn tytär Clare Finzi kritisoi julkisesti äitinsä tilintekoa ja toi esiin toisenlaisen version tapahtumista, jonka mukaan hänen isänsä oli toistuvasti avionrikkoja, joka vietteli hänen emotionaalisesti herkän tätinsä aikana, jolloin hänellä oli suuri tarve korostaa omaa egoansa.

1980- luvun alussa Barenboim aloitti suhteen venäläisen pianistin Elena Bashkirovan kanssa, jonka kanssa hänellä on kaksi poikaa: David Arthur, hip-hop yhtye Level8:n manageri-kirjoittaja (s. 1982 Pariisissa) ja Michael Barenboim, viulisti (s. 1985 Pariisissa). Molemmat syntyivät ennen du Prén kuolemaa. Barenboim yritti pitää Bashkirova- suhteensa salassa du Préltä. Hän pyysi lehdistöltä hienotunteisuutta, sillä hän tiesi joidenkin tuntevan asiat, mutta ei tahtonut aiheuttaa lisää kärsimystä Jacquelinelle.

Diagnoosi: Multippeli skleroosi
Vuonna 1971 Jacqueline du Prén soitossa alkoi näkyä MSM- taudin aiheuttamaa peruuttamatonta taantumista, kun hän alkoi menettää sormiensa samoin kuin muidenkin kehonsa osien tuntoa.
Hän otti sapattivuoden 1971 - 1972; Chopinin ja Franckin sonaatit tehtiin viimeisinä studiotallenteina syyskuussa 1971. Vaikka hän esiintyi myös sapattivuoden aikana, esiintymiset tapahtuivat hyvin harvakseltaan
.

Vuonna 1973 palasi konserttilavalle, mutta tuohon aikaan oireet olivat jo tulleet vakaviksi. Tammikuussa 1973 hän oli kiertueella Pohjois Amerikassa, ja jotkut konserttiarviot olivat vähemmän kohteliaita. Se kuvasti sitä, että hänen tilansa oli huonontunut, vaikka oli hetkiä, joilloin oireiden suhteen oli hetkittäin helpo
mpaa. Silloin hän soitti ilman huomattavia ongelmia. Hän esitti Elgarin konserton viimeisissä Lontoon konserteissaan tammikuussa 1973 Zubin Mehtan ja the New Philharmonia Orchestran kanssa.

Hänen viimeiset julkiset konserttinsa olivat New Yorkissa helmikuussa 1973, jossa suunnitelmien mukaan piti olla neljä esitystä Brahmsin kaksoiskonsertosta Pinchas Zukermanin kanssa. New Yorkin filharmoonikkoja oli määrä johtaa Leonard Bernstein. Myöhemmin du Pre muisteli, että hänellä oli jousen painoon liittyviä vaikeuksia, ja jopa sellon kotelon avaaminen tuotti vaikeuksia. Koska hän oli menettänyt sormiensa tuntoa, hänen oli luotettava näköaistiinsa tietääkseen millä kohtaa otelaudalla hänen sormensa olivat. Vaikka hän selvitti kolme neljän konsertin sarjasta, hän perui viimeisen. Isaac Stern tuli du Prén tilalle ja esitti Mendelssohnin viulukonserton.

Lokakuussa 1973 hänelle diagnosoitiin multippeli skleroosi, tauti, joka aiheutti hänen terveytensä heikentymisen aina hänen kuolemaansa saakka lokakuun 19. 1987 42 vuotiaana
.
Hänen
Davidov Stradivarius- sellonsa, joka ostettiin hiukan yli miljoonan punnan hinnalla, on lainassa Yo-Yo Ma'lla, kun taas vuoden 1673 Stradivariuksen, jonka Lynn Harrell nimesi kunnianosoituksena du Pré Stradivarius selloksi omistaa nykyisin venäläinen sellotaiteilijatar. Peresson vuodelta 1970 on tällä hetkellä lainassa Jerusalem Quartetin sellistillä Kyril Zlotnikov.

Du Pré’n kuoleman
jälkeen eräs englantilainen ruusu nimettiin hänen mukaansa.

Hänestä tehtiin Oxfordin
St Hilda’s Collegen kunniajäsen, ja tämän collegen musiikkitalo kantaa hänen nimeään. Hän luovutti myös levytystensä oikeudet myöhempiä kokoelmia varten .

Katso myös Hilary and Jackie (1998) - Deleted scene

Iltalehden Jyrki Laelman arvio elokuvasta

Jacqueline du
Pré’n hautakivi

Ei kommentteja: